Suvivirttä ja sulkasatoa

"Jo joutui armas aika...", vaikkei sitä lämpömittaria vilkaisemalla heti arvaakaan. Kesäloma on nyt kuitenkin totta, ja teinikolmikko äidin ilona. Viimeinen alakoulun kevätjuhla oli haikean kaunis, samoin nuoret yläkoulua kohti suuntaavat lapsukaiset - vastahan he aloittivat koulun! Aika menee taakse päin katsoessa todella nopeasti, ja nyt ollaan sitten jo niin teinejä että. Koulun alkuun on onneksi monta vapaata viikkoa - ja ah' niin monta kokkausta... Simppeleitä ja maistuvia kesäkeittiöideoita vastaanotetaan!

Ensi viikonlopun SM-kisamittelöiden jälkeen meillä alkavat todelliset kissanpäivät, siihen asti jännätään ja ollaan henkisinä ja fyysisinä tukijoukkoina kisaavalle kuopukselle. Mukavan konkreettista touhua meillä showtanssijoiden äideillä oli myös viime sunnuntaina (jolloin olin onneksi vielä osin kortisonien vaikutuksen alaisena ja suht' ok-oloisena), kun askartelimme joutsenillemme sulka-asusteita ja paljettilisäkkeitä kisapukuihin. Sulkasatoa oli lattialla melkein kuin meillä kotona konsanaan. Peukut pystyyn Kolibreille! :-)

Viileä ja vaalea alkukesä sopii oikein mainiosti tähän omaan tilanteeseeni, joka ei näinä kortisonien jälkeisinä päivinä ole mitenkään kesäisen kevyt, vaan pikemminkin synkkä ja sairas. Surumielisyyttä aiheuttavat paitsi ympäri kehoa tuntuvat jomotukset ja kolotukset (joita on vaikea kuvailla ihan tarkasti), armoton väsymys (joka ei tunnu päiväunien tai pitkien yöunienkaan myötä väistyvän) ja vanha tuttu kuivan maan meritauti, myös kolmannen docetakselitiputuksen jälkeen kiihtynyt hiusten lähtö. Onneksi minulle on kertynyt jo sen verran kokemusta näistä docetakselin ja Xelodan yhteisvaikutuksista, että olettaisin pahimpien päivien olevan pian ohi. Pari huonoa päivää saa jo mielen aika matalaksi, kun ei jaksa tehdä muuta kuin maata raatona sängyssä ja antaa unen tulla, kun on tullakseen. Pahoinvoinnin estoonkin on onneksi keksitty tepsiviä troppeja, Primperaneja en aio säästellä tälläkään sytkykierroksella. Myös Burana 600 ja muut "täsmäaseet" auttavat tarvittaessa. Tässä sodassa ovat kaikki keinot sallittuja!

Kaksi kuukautta Suomen suvea edessä - ilman minkäänlaisia lomasuunnitelmia. Kuulostaa ehkä mukavan vapaalta, mutta myös juuri niin epävarmalta kuin tämä tilannekin. En kerta kaikkiaan uskalla suunnitella mitään, koska kunto saattaa keikahtaa koska vain millaiseksi vain. Myös paremmaksi. Toivottavasti. Neitien kanssa ollaan kyllä jo suunniteltu kaikenlaista pientä, toteutuksesta vaan ei ole mitään takeita: Tallinnaan tai Powerparkkiin voi onneksi päättää lähteä aika lyhyellä varoitusajalla, vaikka samana päivänä. Merimatkailun innostavuus voi tosin kesällä vuoroon tulevien CEX-kuurien (syklofosfamidi + epirubisiili + Xeloda) aikana olla aika heikko, pahoinvointi kun saattaa olla TX-kuureja (docetakseli + Xeloda) huomattavasti reippaampaa. CEX-pahoinvointiin on myös omia vastalääkkeitä, joiden avulla niistäkin varmaan selvitään. Ja selvitäänkin.

Surumielisyyttä aiheuttaa juuri nyt huonon olon lisäksi viime päivinä kovasti kiihtynyt sulkasato: hiusten lähtölaskenta on nyt todella hurjassa vauhdissa! Kukaan, joka ei ole vastaavaa itse kokenut, ei tämän sinänsä vaarattoman ja kivuttoman tapahtuman ankeutta voi käsittää, eikä sitä heille kannata varmaan edes yrittää selittää. Säälipisteitä saattaisi toki tästä muutaman saada, mutta niitä en ainakaan itse edelleenkään kaipaa. En kyllä peruukkiakaan, eli tulen vaihtamaan kesälookkini puuvillapohjaisiin pipoihin ja huiveihin, kevyitä kesähattuja unohtamatta. Uutta Anna-lehteä sängyn pohjalla lueskellessani meinasi kyllä tulla itku parikin kertaa "43 kikkaa ja hoitovinkkiä: KESÄTUKKA" -aiheisia sivuja selaillessa. Yhtään kivaa kesäkaljukikkaa ei joukosta löytynyt, pitää varmaan pistää lukijapalautetta menemään... :-)

Kesä on nyt siis tänä vuonna aika lailla normikesästä poikkeava monellakin tapaa, toivottavasti ei kuitenkaan ihan pelkkää synkkyyttä alusta loppuun. Aurinko paistaa myös risukasaan välillä, paistaahan? Uimavesien lämpenemistä odotellessa on hyvin aikaa tuunailla saunomisen kestävää mökkiuimapukua ja sovitella vanhoja kesävermeitä, joista varmaan suurin osa on ihan käypiä edelleen. Tähän mennessä en kesävaatteita ole vielä edes kaivannut, eikä mökille pääsemättömyyskään ole kauheasti harmittanut. Jos sitten vaikka Jussiksi pääsisi - aatonaatolle suunnitellusta CE-tiputuksesta huolimatta!