Illalla sytytän kynttilän, juuri nyt lähetän mielessäni miehelleen ja lapsilleen osanottoni.
Sormustinkukat soittavat surun säveliä tänään. <3
lauantai 30. elokuuta 2014
Surun päivä jälleen
Aurinko paistaa, syksyinen lauantai on kaunis. Oma elämä jakuu, mutta sydän on vereslihalla: jälleen yksi ihana sisko joutui antautumaan taudin voimallisuuden edessä ja haudataan tänään.
Illalla sytytän kynttilän, juuri nyt lähetän mielessäni miehelleen ja lapsilleen osanottoni.
Sormustinkukat soittavat surun säveliä tänään. <3
Illalla sytytän kynttilän, juuri nyt lähetän mielessäni miehelleen ja lapsilleen osanottoni.
Sormustinkukat soittavat surun säveliä tänään. <3
maanantai 25. elokuuta 2014
Blogin listautuminen
Kirjauduin siis vihdoin viimein Blogilistalle minäkin, jotta tieto rintasyövästä tavoittaisi mahdollisimman monet tietoa janoavat.
Tervetuloa uudet ja vanhat lukijat!
Tervetuloa uudet ja vanhat lukijat!
 |
| Lainasin kuvan täältä |
lauantai 23. elokuuta 2014
Liikunnasta vielä
Vain kotoista hyötyliikuntaa tänään harrastaneena on taas pakko jakaa pari ajatusta ja tutkimusta liikunnasta ja rintasyövästä.
Cancer-lehdessä julkaistun USAlaisen tutkimuksen mukaan rintasyöpään kuolleisuus oli 34 % suurempi niiden naisten joukossa, jotka liikkuivat suosituksia (= 2,5 h kevyesti kuormittavaa tai 75 minuuttia kuormittavaa liikuntaa) vähemmän diagnoosin saamisen jälkeen. Suomalaisten tutkimusten mukaan rintasyövän sairastaneet liikkuvat suosituksia vähemmän, vaikka heitä kehotetaan harrastamaan liikuntaa mm. uupumuksen estämiseksi, jaksamisen lisäämiseksi, masennuksen torjumiseksi ja syöpähoitojen heikentämän lihasvoiman palauttamiseksi. Liikunnasta on apua myös syöpähoitojen aiheuttaman luiden haurastumisen ehkäisemiseen. (Vattulainen 2014)
Potilaan Lääkärilehden mukaan liikunta on yhteydessä rintasyöpään: "Liikunta pienentää rintasyövän riskiä vaikuttamalla useisiin tämän syövän kehittymistä edistäviin tekijöihin. Liikunta voi mm. pienentää elinikäistä estrogeenialtistusta, kudosten insuliinipitoisuutta, kasvutekijä IGF-1:tä ja matala-asteista tulehdusta, ehkäistä lihavuutta ja parantaa immuunijärjestelmän toimintaa. Syöpä, sen aiheuttama inaktiivisuus ja sen hoidot aiheuttavat monia terveyteen ja toimintakykyyn kohdistuvia haittoja, joita liikunta voi ehkäistä ja vähentää."
Liikunta auttaa rintasyövän ehkäisyssä: "Kohtalaisesti tai voimakkaasti kuormittavaa kestävyysliikuntaa 30–60 minuuttia jokseenkin päivittäin toteuttaneilla naisilla on vahvan näytön perusteella 20–40 % pienempi postmenopausaalisen rintasyövän riski verrattuna vähiten liikkuneisiin naisiin. Riski pienenee liikunnan määrän ja kuormittavuuden suurentuessa. Kevyen liikunnan suojaavasta vaikutuksesta on epätietoisuutta. Kaikissa elämän vaiheissa mutta erityisesti sukukypsyyden saavuttamisen aikana ja sen jälkeisinä vuosina toteutunut liikunta pienentää riskiä. Myös menopaussin jälkeen lisätty liikunta näyttää pienentävän riskiä. Tutkimustulokset premenopausaalisen syövän riskin ja liikunnan yhteydestä ovat ristiriitaisia, mutta näyttö runsaan liikunnan ja pienemmän riskin välisestä yhteydestä on lisääntynyt. Syöpään sairastuneilla ennen diagnoosin tekemistä toteutunut liikunta saattaa parantaa ennustetta." (Potilaan Lääkärilehti)
Liikunnasta on hyötyä myös rintasyövän hoidossa ja taudin uusiutumisen ehkäisyssä: "Yksilöllisesti laadittu liikuntaohjelma on toteuttamiskelpoinen, vaikuttava ja turvallinen keino parantaa rintasyöpää sairastavien henkilöiden kestävyyttä, voimaa, jaksamista, toimintakykyä, mielialaa ja elämänlaatua sekä vähentää sairauden, sen aiheuttaman inaktiivisuuden ja sen hoitojen aiheuttamia oireita, turvotuksia, luuston heikentymistä, liikkuvuuden rajoituksia, uupumusta, masennusta, ahdistuneisuutta ja rasvamäärän kasvua. Liikunta saattaa parantaa myös ennustetta."
(Potilaan Lääkärilehti)
Viikko sitten kommentoimani uuden Lääkärilehden pääkirjoituksen ja em. tulosten vuoksi yllätyin, kun tutustuin rintasyövän käypähoitosuosituksen korvanneeseen "Rintasyövän valtakunnallisen diagnostiikka- ja hoitosuositukseen" (Suomen Rintasyöpäryhmä 2013). Suosituksessa liikunta mainitaan vain kaksi kertaa:
1.) Rintasyövän ehkäisy -kappaleessa (s. 8): "-- Vaaraa pienentää säännöllinen liikunta, ja mahdollisesti runsaasti vihanneksia sisältävä dieetti, mikä auttaa ylläpitämään normaalipainoa. --"
2.) Luustolääkkeet-kappaleessa (s. 57): "-- Luustoa vahvistavina toimenpiteinä suositellaan liikunnan lisäämistä ja kalsium- ja D-vitamiinisubstituutiota. Ruokavaliosta riippuen suositellaan kalsiumlisää 500–1500 mg/vrk ja D-vitamiinilisää 200–800 KY/vrk. --"
Liikunnan ennalta ehkäisevä vaikutus ei valitettavasti ole täydellinen, niin monta liikkuvaista ja "tervettä" rintasyöpäsiskoa tunnen minäkin. On myös mahdotonta määrätä liikuntaa väkisin kenellekään, levinneeseen syöpään sairastuneelle varsinkaan, sillä sairaus on saattanut ehtiä vaikuttamaan myös liikuntakykyyn: vaikka halua olisikin, ei liikunta aina välttämättä onnistu esimerkiksi selkärangan etäpesäkkeiden vuoksi.
Stressiä ei liikunnasta tai liikkumattomuudesta saisi tulla meille syöpäpotilaillekaan, päinvastoin: ainakin itse onnistun liikkumalla vähentämään stressiä! Henkinen puoli - liikunnan ilo ja se, kun oivaltaa, miten hienoa oikeasti on, että saa liikkua ja pystyy liikkumaan - on varmasti ainakin yhtä tärkeä kuin liikkunnasta saatava fyysinen hyöty. :-)
Neljän vuoden takaista Lapin reissua muistellen toivottelen kaikille värikästä syksyä!
Lähteet:
Potilaan Lääkärilehti. Liikuntaa lääkkeeksi. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/palvelut/liikuntalaake/
Suomen Rintasyöpäryhmä ry 2013. Rintasyövän valtakunnallinen diagnostiikka- ja hoitosuositus. Tuuli Vattulainen 2014. Rintasyöpäpotilaat vähentävät liikkumista, vaikka treeni auttaisi toipumisessa. Helsingin Sanomat 9.6.2014.
Cancer-lehdessä julkaistun USAlaisen tutkimuksen mukaan rintasyöpään kuolleisuus oli 34 % suurempi niiden naisten joukossa, jotka liikkuivat suosituksia (= 2,5 h kevyesti kuormittavaa tai 75 minuuttia kuormittavaa liikuntaa) vähemmän diagnoosin saamisen jälkeen. Suomalaisten tutkimusten mukaan rintasyövän sairastaneet liikkuvat suosituksia vähemmän, vaikka heitä kehotetaan harrastamaan liikuntaa mm. uupumuksen estämiseksi, jaksamisen lisäämiseksi, masennuksen torjumiseksi ja syöpähoitojen heikentämän lihasvoiman palauttamiseksi. Liikunnasta on apua myös syöpähoitojen aiheuttaman luiden haurastumisen ehkäisemiseen. (Vattulainen 2014)
Potilaan Lääkärilehden mukaan liikunta on yhteydessä rintasyöpään: "Liikunta pienentää rintasyövän riskiä vaikuttamalla useisiin tämän syövän kehittymistä edistäviin tekijöihin. Liikunta voi mm. pienentää elinikäistä estrogeenialtistusta, kudosten insuliinipitoisuutta, kasvutekijä IGF-1:tä ja matala-asteista tulehdusta, ehkäistä lihavuutta ja parantaa immuunijärjestelmän toimintaa. Syöpä, sen aiheuttama inaktiivisuus ja sen hoidot aiheuttavat monia terveyteen ja toimintakykyyn kohdistuvia haittoja, joita liikunta voi ehkäistä ja vähentää."
Liikunta auttaa rintasyövän ehkäisyssä: "Kohtalaisesti tai voimakkaasti kuormittavaa kestävyysliikuntaa 30–60 minuuttia jokseenkin päivittäin toteuttaneilla naisilla on vahvan näytön perusteella 20–40 % pienempi postmenopausaalisen rintasyövän riski verrattuna vähiten liikkuneisiin naisiin. Riski pienenee liikunnan määrän ja kuormittavuuden suurentuessa. Kevyen liikunnan suojaavasta vaikutuksesta on epätietoisuutta. Kaikissa elämän vaiheissa mutta erityisesti sukukypsyyden saavuttamisen aikana ja sen jälkeisinä vuosina toteutunut liikunta pienentää riskiä. Myös menopaussin jälkeen lisätty liikunta näyttää pienentävän riskiä. Tutkimustulokset premenopausaalisen syövän riskin ja liikunnan yhteydestä ovat ristiriitaisia, mutta näyttö runsaan liikunnan ja pienemmän riskin välisestä yhteydestä on lisääntynyt. Syöpään sairastuneilla ennen diagnoosin tekemistä toteutunut liikunta saattaa parantaa ennustetta." (Potilaan Lääkärilehti)
Liikunnasta on hyötyä myös rintasyövän hoidossa ja taudin uusiutumisen ehkäisyssä: "Yksilöllisesti laadittu liikuntaohjelma on toteuttamiskelpoinen, vaikuttava ja turvallinen keino parantaa rintasyöpää sairastavien henkilöiden kestävyyttä, voimaa, jaksamista, toimintakykyä, mielialaa ja elämänlaatua sekä vähentää sairauden, sen aiheuttaman inaktiivisuuden ja sen hoitojen aiheuttamia oireita, turvotuksia, luuston heikentymistä, liikkuvuuden rajoituksia, uupumusta, masennusta, ahdistuneisuutta ja rasvamäärän kasvua. Liikunta saattaa parantaa myös ennustetta."
(Potilaan Lääkärilehti)
Viikko sitten kommentoimani uuden Lääkärilehden pääkirjoituksen ja em. tulosten vuoksi yllätyin, kun tutustuin rintasyövän käypähoitosuosituksen korvanneeseen "Rintasyövän valtakunnallisen diagnostiikka- ja hoitosuositukseen" (Suomen Rintasyöpäryhmä 2013). Suosituksessa liikunta mainitaan vain kaksi kertaa:
1.) Rintasyövän ehkäisy -kappaleessa (s. 8): "-- Vaaraa pienentää säännöllinen liikunta, ja mahdollisesti runsaasti vihanneksia sisältävä dieetti, mikä auttaa ylläpitämään normaalipainoa. --"
2.) Luustolääkkeet-kappaleessa (s. 57): "-- Luustoa vahvistavina toimenpiteinä suositellaan liikunnan lisäämistä ja kalsium- ja D-vitamiinisubstituutiota. Ruokavaliosta riippuen suositellaan kalsiumlisää 500–1500 mg/vrk ja D-vitamiinilisää 200–800 KY/vrk. --"
Liikunnan ennalta ehkäisevä vaikutus ei valitettavasti ole täydellinen, niin monta liikkuvaista ja "tervettä" rintasyöpäsiskoa tunnen minäkin. On myös mahdotonta määrätä liikuntaa väkisin kenellekään, levinneeseen syöpään sairastuneelle varsinkaan, sillä sairaus on saattanut ehtiä vaikuttamaan myös liikuntakykyyn: vaikka halua olisikin, ei liikunta aina välttämättä onnistu esimerkiksi selkärangan etäpesäkkeiden vuoksi.
Stressiä ei liikunnasta tai liikkumattomuudesta saisi tulla meille syöpäpotilaillekaan, päinvastoin: ainakin itse onnistun liikkumalla vähentämään stressiä! Henkinen puoli - liikunnan ilo ja se, kun oivaltaa, miten hienoa oikeasti on, että saa liikkua ja pystyy liikkumaan - on varmasti ainakin yhtä tärkeä kuin liikkunnasta saatava fyysinen hyöty. :-)
Neljän vuoden takaista Lapin reissua muistellen toivottelen kaikille värikästä syksyä!
Lähteet:
Potilaan Lääkärilehti. Liikuntaa lääkkeeksi. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/palvelut/liikuntalaake/
Suomen Rintasyöpäryhmä ry 2013. Rintasyövän valtakunnallinen diagnostiikka- ja hoitosuositus. Tuuli Vattulainen 2014. Rintasyöpäpotilaat vähentävät liikkumista, vaikka treeni auttaisi toipumisessa. Helsingin Sanomat 9.6.2014.
maanantai 18. elokuuta 2014
Viimeistä silausta vaille valmis
Uusi maaliskuussa vatsamakkarasta rakennettu rintani siis.
Sain tänään leikkausajan mamillarekonstruktioon eli nännin rakentamiseen: Tays kutsuu 30.9. Operaatio tehdään paikallispuudutuksessa eikä välttämättä vaadi edes sairauslomaa toimistotyötä tekevillä. Koska uuden rinnan tunto on vielä tosi heikko, eivät kivut todennäköisesti ole kovin suuret, tavallisilla kipulääkkeillä pitäisi pärjätä. Leikkaushaavojen hoitoon annetaan varmaan sairaalasta mukaan ohjeet, ja hikiset hommat ja urheilut saavat sitten jäädä pieneksi hetkeksi tauolle. Marevan-kuurini päättyy sopivasti juuri ennen leikkausta.
Leikkaus on siis ainakin periaatteessa pikkujuttu teknisesti, mutta henkisesti aika iso. Samoin kuin sitten joskus vuoden vaihteen tienoille (noin 3 kk leikkauksesta) ajoittuva nännin tatuoiminen. Kuten Taysissa tatuointeja tekevä hoitaja jutussa toteaa: "Se on se piste i:n päälle. Silloin se on ehyt rinta, kun siinä on nänni."
Joululahjaksi voisi toivoa turhempaakin. :-)
Sain tänään leikkausajan mamillarekonstruktioon eli nännin rakentamiseen: Tays kutsuu 30.9. Operaatio tehdään paikallispuudutuksessa eikä välttämättä vaadi edes sairauslomaa toimistotyötä tekevillä. Koska uuden rinnan tunto on vielä tosi heikko, eivät kivut todennäköisesti ole kovin suuret, tavallisilla kipulääkkeillä pitäisi pärjätä. Leikkaushaavojen hoitoon annetaan varmaan sairaalasta mukaan ohjeet, ja hikiset hommat ja urheilut saavat sitten jäädä pieneksi hetkeksi tauolle. Marevan-kuurini päättyy sopivasti juuri ennen leikkausta.
Leikkaus on siis ainakin periaatteessa pikkujuttu teknisesti, mutta henkisesti aika iso. Samoin kuin sitten joskus vuoden vaihteen tienoille (noin 3 kk leikkauksesta) ajoittuva nännin tatuoiminen. Kuten Taysissa tatuointeja tekevä hoitaja jutussa toteaa: "Se on se piste i:n päälle. Silloin se on ehyt rinta, kun siinä on nänni."
Joululahjaksi voisi toivoa turhempaakin. :-)
 |
| Kuva täältä |
perjantai 15. elokuuta 2014
Pääkirjoitusta ja kommentteja
Luin tänään ilmestyneen Lääkärilehden pääkirjoituksen (Penttinen & Hietanen 2014) hitaasti pohdiskellen useampaankin kertaan. Se on alusta loppuun niin hyvää ja tärkeää asiaa sisällään pitävää tekstiä, että haluan jakaa sen kanssanne kokonaisuudessaan tässä blogissani. (Huom 1: Tekstissä näkyvät viitteet löytyvät Lääkärilehden nettisivuilta artikkelin pdf-versiosta, joka aukeaa valitettavasti vain Lääkäriliiton jäsenille. Huom 2: En ole lääkäri.)
"Rintasyöpään sairastuu vuosittain lähes 5 000 suomalaista naista. Paljon liikkuvien naisten sairastumisriski on noin 25 % pienempi kuin vähemmän liikkuvien (1). Näyttö liikunnan vaikutuksesta sairastumisvaaraan on tosin paljon vahvempi vaihdevuodet ohittaneilla naisilla kuin nuoremmilla (2).
Vakavasti sairastunut kysyy usein lääkäriltä, mitä voisi itse tehdä sairauden uusiutumisen estämiseksi. Syöpään sairastuneet tekevätkin usein positiivisia ja hyödyllisiä muutoksia terveyskäyttäytymiseensä (3). Osalla rintasyöpäpotilaista runsas liikunta näyttää olevan yhteydessä alhaisempaan rintasyöpäkuolleisuuteen. Näin on, jos kasvain on hormoniriippuvainen tai jos potilas on sairastuessaan ylipainoinen. Tämä koskee suurinta osaa, sillä 80 % rintasyövistä on hormoniriippuvaisia. Runsaan liikunnan on havaittu olevan yhteydessä pienentyneeseen kokonaiskuolleisuuteen potilaan painosta riippumatta (4). Karttuva tutkimustieto kannustaa siis potilasta liikkumaan runsaasti ja pysymään normaalipainoisena.
Todennäköisesti liikunta vaikuttaa suotuisasti usealla eri mekanismilla, mutta ainakin estrogeenitason ja insuliiniresistenssin välityksellä. Ylipainoon ja vähäiseen liikuntaan liittyy korkeampi estrogeenitaso ja insuliiniresistenssi, jotka edistävät hormoniriippuvaisen rintasyövän kasvua. Liikunta laskee postmenopausaalisten ja ylipainoisten naisten estrogeenitasoa (5). Insuliiniresistenssiä korjaa parhaiten liikunnan ja ruokavalion yhdistäminen, mutta pelkkä liikunnan
lisääminenkin pienentää rintasyöpäpotilaiden kohonnutta sydäntautiriskiä alentamalla C-reaktiivista proteiinia ja verenpainetta (4).
Liitännäislääkehoidot parantavat monia rintasyöpäpotilaita sairaudestaan, mutta voivat aiheuttaa
painonnousua ja hyperlipidemiaa, alentaa luuntiheyttä sekä heikentää fyysistä toimintakykyä
ja elämänlaatua (6). Varsinkin nuorten ja diagnoosihetkellä normaalipainoisten rintasyöpäpotilaiden
painonnousu hoitojen jälkeen on yleistä (7). Ylipainoisten potilaiden ennuste on normaalipainoisia huonompi menopaussitilanteesta riippumatta (8).
Suuressa suomalaisessa prospektiivisessa tutkimuksessa vuoden kovatehoinen liikuntainterventio esti hoitoihin liittyvää luuntiheyden heikkenemistä premenopausaalisilla rintasyöpäpotilailla.
Vaihdevuodet ohittaneilla intervention vaikutus ei ainakaan vielä vuoden kohdalla tullut näkyviin (9). Saman tutkimuksen mukaan liikunnan lisääminen rintasyöpähoitojen jälkeen paransi elämänlaatua (10). Edellä mainittujen hyötyjen lisäksi liikunnan on todettu vähentävän lymfaturvotusta, ja – vastoin aiempia käsityksiä – rintasyöpäpotilas voi harrastaa myös kovatehoista kuntosaliharjoittelua (11).
Psyykkisen hyvinvoinnin kannalta ihmisen on tärkeää olla aktiivinen toimija ja osallistuja sairastuessaankin. Rintasyöpään sairastuneen on mahdollista vaikuttaa sairauden uusiutumisriskiin
ja hoitojen aiheuttamiin haittoihin. Läheskään aina sairauden uusiutuminen ei kuitenkaan ole tahdon asia, mutta ainakin elämänlaatua voi parantaa painonhallinnalla ja liikunnalla. Liikkua voi myös solunsalpaajahoitojen aikana voinnin mukaan. Kohtuullinenkin liikunta on yhteydessä pienempään rintasyövän uusimisriskiin ja pienentää rintasyöpäpotilaiden suurentunutta sydäntautiriskiä (4). Luusto tarvitsee rintasyöpähoitojen jälkeen vahvistuakseen kovempaa kuormitusta ja säännöllistä kalsium- ja D-vitamiinisubstituutiota (9). Lääkärin vahva tuki terveellisille elämäntapamuutoksille on ensisijaisen tärkeää alttiissa elämäntilanteessa."
Todella tärkeä aihe, ei ihme, että teksti pääsi Lääkärilehden pääkirjoitukseksi. Lääkkeiden ja hoitojen vaikutukset rintasyöpäpotilaan elämään lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä ovat massiivisia, ja se, mitä me itse voimme tehdä, liittyy paljolti liikuntaan ja ravintoon. Syöpälääkkeiden haitoista on onneksi jo paljon tietoa, ja kun vielä lääkärissä ja omassa elämässä huomataan puuttua haittoihin ajoissa, on elämä paljon helpompaa.
Esimerkiksi kohonnut riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ei ole mikään pikkujuttu, kaiken muun lisäksi sitä ei todellakaan enää kaipaa yhtään uutta harmia ja lääkettä elämäänsä, itse en ainakaan. Hyperlipidemia eli kohonneet veren rasva-arvot ovat todella vakava terveyshaitta, johon moni aromataasinestäjiä käyttävä rintasyöpäpotilas jossain vaiheessa törmää, estrogeenin puutehan aiheuttaa rasva-aineenvaihdunnan hidastumista ja kolesteroliarvojen kohoamista. Jos vielä sattuu kärsimään kilpirauhasen vajaatoiminnasta kuten minä, kannattaa tarkastuttaa kolesteroliarvot. Itselläni "paha" LDL kohosi viime vuonna nopeasti, mutta lähti onneksi tyroksiinihoidon ansiosta pikaisesti laskusuuntaan.
Liikunta on ollut todella tärkeä tekijä omassa paranemisessani; hyvä fyysinen kunto on varmasti vaikuttanut merkittävästi siihen, että olen kestänyt sekä sytostaatti- että aromataasinestäjähoidot näinkin hyvin. Toki monenlaisia haittojakin on ollut, aika inhottaviakin (kynsiä tulehtui ja irtosi tukuttain pari vuotta sitten parhaaseen omena-aikaan jne.), mutta kaiken kaikkiaan olen voinut hyvin ja pystynyt liikkumaan ja tekemään kaikenlaista muutamia sytostaattihoitojen jälkeisiä väsypäiviä (veriarvojen romahduspäiviä) lukuun ottamatta, käymään töissäkin melkein koko ajan.
Monipuolinen ruoka ja hyvä ruokahalu ovat samoin tärkeitä; ihmedieettien tai täydellisen terveellisyyden ja herkuttomuuden nimeen en vanno. Kohtuus kaikessa. Proteiinia, hiilihydraatteja, mahdollisimman hyviä rasvoja, maitotuotteita, lihaa, vihreitä (Marevan-hoitojen aikanakin jonkin verran!) ja värikkäitä kasviksia, hedelmiä ja marjoja plus kalkki-deetä sopivasti. Herkkujakaan en ole kieltänyt itseltäni, en myöskään kesäherkkuani, kuivaa omenasiideriä, hyvin kohtuudella toki; joskus harvoin jotain muitakin juomia, vaikka en niistä niin kauheasti perustakaan. Juhlissa skoolataan kuohuviinillä ja syödään, mitä talo tarjoaa. Liian tiukka ei kannata minusta olla, kunhan ei mene "överiksi" missään suhteessa. Kroppa kyllä kertoo, jos se ei ole tasapainossa.
Kesäinen hyötyliikunta vaihtuu taas pikku hiljaa ohjattuihin jumppiin: tällä viikolla kävin kolmena päivänä töissä pyörällä, kävinpä jo syksyn ekassa jumpassakin. Suht' terveellisen ruokaviikon päätteeksi mässäsimme nyt illalla neitieni kanssa kaikkea muuta kuin terveellisiä irtokarkkeja, joinpa unilääkkeeksi yhden siiderinkin - ja missasin elokuvan lopun... Huomenna syödään sitten taas terveelliseesti eikä makailla sohvalla. Sohvalla löhöileminenkin on kyllä aina silloin tällöin ihan terveellistä, onhan?
Lähde:
Heidi Penttinen ja Päivi Hietanen 2014. Miksi rintasyöpäpotilaan kannattaa lisätä liikuntaa ja kiinnittää huomiota ruokavalioon. Suomen Lääkärilehti 33/2014, s. 1938.
"Rintasyöpään sairastuu vuosittain lähes 5 000 suomalaista naista. Paljon liikkuvien naisten sairastumisriski on noin 25 % pienempi kuin vähemmän liikkuvien (1). Näyttö liikunnan vaikutuksesta sairastumisvaaraan on tosin paljon vahvempi vaihdevuodet ohittaneilla naisilla kuin nuoremmilla (2).
Vakavasti sairastunut kysyy usein lääkäriltä, mitä voisi itse tehdä sairauden uusiutumisen estämiseksi. Syöpään sairastuneet tekevätkin usein positiivisia ja hyödyllisiä muutoksia terveyskäyttäytymiseensä (3). Osalla rintasyöpäpotilaista runsas liikunta näyttää olevan yhteydessä alhaisempaan rintasyöpäkuolleisuuteen. Näin on, jos kasvain on hormoniriippuvainen tai jos potilas on sairastuessaan ylipainoinen. Tämä koskee suurinta osaa, sillä 80 % rintasyövistä on hormoniriippuvaisia. Runsaan liikunnan on havaittu olevan yhteydessä pienentyneeseen kokonaiskuolleisuuteen potilaan painosta riippumatta (4). Karttuva tutkimustieto kannustaa siis potilasta liikkumaan runsaasti ja pysymään normaalipainoisena.
Todennäköisesti liikunta vaikuttaa suotuisasti usealla eri mekanismilla, mutta ainakin estrogeenitason ja insuliiniresistenssin välityksellä. Ylipainoon ja vähäiseen liikuntaan liittyy korkeampi estrogeenitaso ja insuliiniresistenssi, jotka edistävät hormoniriippuvaisen rintasyövän kasvua. Liikunta laskee postmenopausaalisten ja ylipainoisten naisten estrogeenitasoa (5). Insuliiniresistenssiä korjaa parhaiten liikunnan ja ruokavalion yhdistäminen, mutta pelkkä liikunnan
lisääminenkin pienentää rintasyöpäpotilaiden kohonnutta sydäntautiriskiä alentamalla C-reaktiivista proteiinia ja verenpainetta (4).
Liitännäislääkehoidot parantavat monia rintasyöpäpotilaita sairaudestaan, mutta voivat aiheuttaa
painonnousua ja hyperlipidemiaa, alentaa luuntiheyttä sekä heikentää fyysistä toimintakykyä
ja elämänlaatua (6). Varsinkin nuorten ja diagnoosihetkellä normaalipainoisten rintasyöpäpotilaiden
painonnousu hoitojen jälkeen on yleistä (7). Ylipainoisten potilaiden ennuste on normaalipainoisia huonompi menopaussitilanteesta riippumatta (8).
Suuressa suomalaisessa prospektiivisessa tutkimuksessa vuoden kovatehoinen liikuntainterventio esti hoitoihin liittyvää luuntiheyden heikkenemistä premenopausaalisilla rintasyöpäpotilailla.
Vaihdevuodet ohittaneilla intervention vaikutus ei ainakaan vielä vuoden kohdalla tullut näkyviin (9). Saman tutkimuksen mukaan liikunnan lisääminen rintasyöpähoitojen jälkeen paransi elämänlaatua (10). Edellä mainittujen hyötyjen lisäksi liikunnan on todettu vähentävän lymfaturvotusta, ja – vastoin aiempia käsityksiä – rintasyöpäpotilas voi harrastaa myös kovatehoista kuntosaliharjoittelua (11).
Psyykkisen hyvinvoinnin kannalta ihmisen on tärkeää olla aktiivinen toimija ja osallistuja sairastuessaankin. Rintasyöpään sairastuneen on mahdollista vaikuttaa sairauden uusiutumisriskiin
ja hoitojen aiheuttamiin haittoihin. Läheskään aina sairauden uusiutuminen ei kuitenkaan ole tahdon asia, mutta ainakin elämänlaatua voi parantaa painonhallinnalla ja liikunnalla. Liikkua voi myös solunsalpaajahoitojen aikana voinnin mukaan. Kohtuullinenkin liikunta on yhteydessä pienempään rintasyövän uusimisriskiin ja pienentää rintasyöpäpotilaiden suurentunutta sydäntautiriskiä (4). Luusto tarvitsee rintasyöpähoitojen jälkeen vahvistuakseen kovempaa kuormitusta ja säännöllistä kalsium- ja D-vitamiinisubstituutiota (9). Lääkärin vahva tuki terveellisille elämäntapamuutoksille on ensisijaisen tärkeää alttiissa elämäntilanteessa."
Todella tärkeä aihe, ei ihme, että teksti pääsi Lääkärilehden pääkirjoitukseksi. Lääkkeiden ja hoitojen vaikutukset rintasyöpäpotilaan elämään lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä ovat massiivisia, ja se, mitä me itse voimme tehdä, liittyy paljolti liikuntaan ja ravintoon. Syöpälääkkeiden haitoista on onneksi jo paljon tietoa, ja kun vielä lääkärissä ja omassa elämässä huomataan puuttua haittoihin ajoissa, on elämä paljon helpompaa.
Esimerkiksi kohonnut riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ei ole mikään pikkujuttu, kaiken muun lisäksi sitä ei todellakaan enää kaipaa yhtään uutta harmia ja lääkettä elämäänsä, itse en ainakaan. Hyperlipidemia eli kohonneet veren rasva-arvot ovat todella vakava terveyshaitta, johon moni aromataasinestäjiä käyttävä rintasyöpäpotilas jossain vaiheessa törmää, estrogeenin puutehan aiheuttaa rasva-aineenvaihdunnan hidastumista ja kolesteroliarvojen kohoamista. Jos vielä sattuu kärsimään kilpirauhasen vajaatoiminnasta kuten minä, kannattaa tarkastuttaa kolesteroliarvot. Itselläni "paha" LDL kohosi viime vuonna nopeasti, mutta lähti onneksi tyroksiinihoidon ansiosta pikaisesti laskusuuntaan.
Liikunta on ollut todella tärkeä tekijä omassa paranemisessani; hyvä fyysinen kunto on varmasti vaikuttanut merkittävästi siihen, että olen kestänyt sekä sytostaatti- että aromataasinestäjähoidot näinkin hyvin. Toki monenlaisia haittojakin on ollut, aika inhottaviakin (kynsiä tulehtui ja irtosi tukuttain pari vuotta sitten parhaaseen omena-aikaan jne.), mutta kaiken kaikkiaan olen voinut hyvin ja pystynyt liikkumaan ja tekemään kaikenlaista muutamia sytostaattihoitojen jälkeisiä väsypäiviä (veriarvojen romahduspäiviä) lukuun ottamatta, käymään töissäkin melkein koko ajan.
Monipuolinen ruoka ja hyvä ruokahalu ovat samoin tärkeitä; ihmedieettien tai täydellisen terveellisyyden ja herkuttomuuden nimeen en vanno. Kohtuus kaikessa. Proteiinia, hiilihydraatteja, mahdollisimman hyviä rasvoja, maitotuotteita, lihaa, vihreitä (Marevan-hoitojen aikanakin jonkin verran!) ja värikkäitä kasviksia, hedelmiä ja marjoja plus kalkki-deetä sopivasti. Herkkujakaan en ole kieltänyt itseltäni, en myöskään kesäherkkuani, kuivaa omenasiideriä, hyvin kohtuudella toki; joskus harvoin jotain muitakin juomia, vaikka en niistä niin kauheasti perustakaan. Juhlissa skoolataan kuohuviinillä ja syödään, mitä talo tarjoaa. Liian tiukka ei kannata minusta olla, kunhan ei mene "överiksi" missään suhteessa. Kroppa kyllä kertoo, jos se ei ole tasapainossa.
Kesäinen hyötyliikunta vaihtuu taas pikku hiljaa ohjattuihin jumppiin: tällä viikolla kävin kolmena päivänä töissä pyörällä, kävinpä jo syksyn ekassa jumpassakin. Suht' terveellisen ruokaviikon päätteeksi mässäsimme nyt illalla neitieni kanssa kaikkea muuta kuin terveellisiä irtokarkkeja, joinpa unilääkkeeksi yhden siiderinkin - ja missasin elokuvan lopun... Huomenna syödään sitten taas terveelliseesti eikä makailla sohvalla. Sohvalla löhöileminenkin on kyllä aina silloin tällöin ihan terveellistä, onhan?
 |
| Viime viikollakin pyöräilin - matkalla kotiin kiertotietä, evästauon paikka! |
Lähde:
Heidi Penttinen ja Päivi Hietanen 2014. Miksi rintasyöpäpotilaan kannattaa lisätä liikuntaa ja kiinnittää huomiota ruokavalioon. Suomen Lääkärilehti 33/2014, s. 1938.
keskiviikko 13. elokuuta 2014
Suru on kunniavieras
Suru-uutisia on saatu tänä kesänä nuorten rintasyöpäpotilaiden omaisilta liian monta. Liian moni lapsi on menettänyt äitinsä, liian moni mies puolisonsa, liian moni äiti ja isä lapsensa, liian moni ystävä ystävänsä. Me Siskot olemme menettäneet liian monta Siskoa, suru on suuri.
Levätkää rauhassa. Elätte mielessämme ihanina, unohtumattomina Siskoina, kunniavieraina. <3
Suomen Mielenterveysseuran sivuilla on mielestäni kerrottu surusta hyvin, haluan jakaa sen täällä:
"On olemassa suurempia ja pienempiä suruja. Isot menetykset voivat tarkoittaa suurta surua ja pitkää suremisen kautta. Pienemmistä suruista selviää helpommalla. Haikeus, kaiho ja melankolia ovat lieviä surumielisiä tunteita. Epätoivo liittyy suurimpiin menetyksiin ja voimakkaimpiin surun kokemuksiin. Se tuntuu ikään kuin lopulliselta surulta, umpikujalta, ilman ulospääsyä tai valon pilkahdusta.
Surulle tai sen määrälle ei ole välttämättä ulkoista mittaa. Ihmiset reagoivat yksilöllisesti menetyksiin. Jonkun pieni suru voi olla toisen suuri suru. Surua aiheuttavat erilaiset pettymykset, menetykset ja erokokemukset voivat liittyä hyvin erilaisiin asioihin.
Yleensä suurimmat menetykset ovat niitä, joissa menetetään pysyvästi läheinen ihmissuhde tai muuta itselle olennaista, kuten terveys. Myös läheisen ihmisen kokema suru tai menetys voi koskettaa yhtä syvästi kuin oma henkilökohtainen menetys. Jos järkytys ja suru ovat niin suuria, että mahtuvat tietoisuuteen vain pieninä paloina kerrallaan, käsittelykin kestää pitkään. Hyvin suuri suru ei välttämättä katoa koko elinaikana.
Aina suru ei kuitenkaan ole sidottu ulkoisiin tapahtumiin. On myös surua, erityisesti surumielisyyttä, apeutta, alakuloa ja melankoliaa, jolle ei ole näkyvää syytä tai selitystä. Pitkäaikaisessa masennuksessa on myös mukana eräänlaista pitkittynyttä surua, johon ei välttämättä ole suoraan havaittavia syitä.
Joskus ennalta arvaamattomatkin asiat voivat aiheuttaa surua. Esimerkiksi jonkun elämänvaiheen jääminen taakse voi olla haikeaa, vaikka uusi, alkava vaihe voisikin olla odotettu ja iloinen asia.
Suru vähentää usein halua osallistua sosiaaliseen kanssakäymiseen ja yhteiseen toimintaan, ja voi aikaansaada tarpeen vetäytyä ja olla yksin. Seurallisuus, huvitukset ja ilonpito voivat tuntua vieraalta, jos suru on voimakkaana mielessä. Syvä suru jopa vaikuttaa elimistöön, se hidastaa fyysisiä toimintoja ja aineenvaihduntaa.
Vetäytyminen omiin ajatuksiin voi antaa ihmiselle tilaisuuden käydä läpi ja murehtia menetystä tai pettymystä. Suremiseen liittyvä vetäytyminen on tarkoituksenmukaista, koska se lisää myös mahdollisuuksia sulatella muutosta ja sen seurauksia. Siihen tarvitaan joskus paljonkin aikaa ja asian läpikäymistä."
Levätkää rauhassa. Elätte mielessämme ihanina, unohtumattomina Siskoina, kunniavieraina. <3
"Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt, hajoo se maahan, on multaa.
Näet sen silti kukkana aina, muistot on kalleinta kultaa."
- Jenni Vartiainen, Suru on kunniavieras
Suomen Mielenterveysseuran sivuilla on mielestäni kerrottu surusta hyvin, haluan jakaa sen täällä:
"On olemassa suurempia ja pienempiä suruja. Isot menetykset voivat tarkoittaa suurta surua ja pitkää suremisen kautta. Pienemmistä suruista selviää helpommalla. Haikeus, kaiho ja melankolia ovat lieviä surumielisiä tunteita. Epätoivo liittyy suurimpiin menetyksiin ja voimakkaimpiin surun kokemuksiin. Se tuntuu ikään kuin lopulliselta surulta, umpikujalta, ilman ulospääsyä tai valon pilkahdusta.
Surulle tai sen määrälle ei ole välttämättä ulkoista mittaa. Ihmiset reagoivat yksilöllisesti menetyksiin. Jonkun pieni suru voi olla toisen suuri suru. Surua aiheuttavat erilaiset pettymykset, menetykset ja erokokemukset voivat liittyä hyvin erilaisiin asioihin.
Yleensä suurimmat menetykset ovat niitä, joissa menetetään pysyvästi läheinen ihmissuhde tai muuta itselle olennaista, kuten terveys. Myös läheisen ihmisen kokema suru tai menetys voi koskettaa yhtä syvästi kuin oma henkilökohtainen menetys. Jos järkytys ja suru ovat niin suuria, että mahtuvat tietoisuuteen vain pieninä paloina kerrallaan, käsittelykin kestää pitkään. Hyvin suuri suru ei välttämättä katoa koko elinaikana.
Aina suru ei kuitenkaan ole sidottu ulkoisiin tapahtumiin. On myös surua, erityisesti surumielisyyttä, apeutta, alakuloa ja melankoliaa, jolle ei ole näkyvää syytä tai selitystä. Pitkäaikaisessa masennuksessa on myös mukana eräänlaista pitkittynyttä surua, johon ei välttämättä ole suoraan havaittavia syitä.
Joskus ennalta arvaamattomatkin asiat voivat aiheuttaa surua. Esimerkiksi jonkun elämänvaiheen jääminen taakse voi olla haikeaa, vaikka uusi, alkava vaihe voisikin olla odotettu ja iloinen asia.
Suru vähentää usein halua osallistua sosiaaliseen kanssakäymiseen ja yhteiseen toimintaan, ja voi aikaansaada tarpeen vetäytyä ja olla yksin. Seurallisuus, huvitukset ja ilonpito voivat tuntua vieraalta, jos suru on voimakkaana mielessä. Syvä suru jopa vaikuttaa elimistöön, se hidastaa fyysisiä toimintoja ja aineenvaihduntaa.
Vetäytyminen omiin ajatuksiin voi antaa ihmiselle tilaisuuden käydä läpi ja murehtia menetystä tai pettymystä. Suremiseen liittyvä vetäytyminen on tarkoituksenmukaista, koska se lisää myös mahdollisuuksia sulatella muutosta ja sen seurauksia. Siihen tarvitaan joskus paljonkin aikaa ja asian läpikäymistä."
"Jos suojaat itsesi surulta, suojaat itsesi myös onnelta."
- Jonathan Safran Foer
sunnuntai 10. elokuuta 2014
Kiitollisuuspäiväkirja
Psykologi Ilona Rauhala kehottaa uudessa Kauneus & terveys -lehdessä itsesäälissä rypevää lukijaa kohdistamaan katseensa siihen hyvään, mitä elämässä on ja pitämään hyvistä asioista nk. kiitollisuuspäiväkirjaa. Rauhala kehottaa lisäksi lukemaan esimerkiksi Viisas elämä -sarjan kirjoja.
Hyviä vinkkejä meille muillekin. Aika usein sitä tulee romahdettua synkistelyyn, kun tuntuu, että "kaikilla muilla" on kiva ja helppo elämä: vakituiset työt ja parisuhteet sekä terveyttä, kauneutta, viisautta, kuntoa ym. paljon enemmän kuin itsellä. Niin ehkä onkin, mutta niitä on aika turha kadehtia, se ei johda kuin entistä surkeampaan mielialaan. Sen sijaan pitäisi oppia löytämään omasta elämästään valoisampia asioita, kaikki kun ei (toivottavasti) voi olla ihan kurjasti kuitenkaan.
Terveyskirjaston artikkelin (Mattila 2009) mukaan kiitollisuuspäiväkirjaa pidetään seuraavasti:
"Pidä päiväkirjaa asioista, joista olet elämässäsi kiitollinen. Tee seuraavan ohjeen mukainen merkintä päiväkirjaasi joka sunnuntai-ilta kymmenen viikon ajan: Elämässämme on monia asioita, pieniä ja suuria, joista voisimme olla kiitollisia. Mieti kuluneen viikon tapahtumia ja kirjoita päiväkirjaasi viisi asiaa, joista olet kiitollinen." (Mattila 2009)
"Kiitollisuusharjoitus suuntaa huomiosi pois epäonnistumisista ja pettymyksistä ja vahvistaa itsetuntoa ja omanarvontuntoa. Toisaalta kiitollisuudentunteet suojaavat stressaavien ja negatiivisten elämänkokemusten ja kriisien keskellä. Kyky tuntea kiitollisuutta vahvistaa myös sosiaalisia siteitä ja parantaa ihmissuhteita. Pahantahtoinen vertailu muihin ihmisiin vähenee, jolloin myös kateus vähenee. Kiitollisuus vähentää myös negatiivisia tunteita kuten vihaa, katkeruutta ja ahneutta. Loppujen lopuksi kiitollisuus estää ihmisiä pitämästä hyviä asioita elämässä itsestään selvyytenä. Se myös suuntaa huomion nykyhetkeen." (Mattila 2009)
Olin eilen aamulla poimimassa vadelmia kotini lähistöllä ja mietin siellä poimimisen lomassa omia kiitollisuudenaiheitani, ja yllättäen niitä ei ollut ollenkaan vaikea löytää, viisi löytyi nopeasti:
Lähteet:
Antti S. Mattila 2009. Kiitollisuus. Onnentaidot. http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=ont00007
Ilona Rauhala 2014. Miten pääsen irti itsesäälistä? Kauneus & terveys 10/2014, s. 89.
Hyviä vinkkejä meille muillekin. Aika usein sitä tulee romahdettua synkistelyyn, kun tuntuu, että "kaikilla muilla" on kiva ja helppo elämä: vakituiset työt ja parisuhteet sekä terveyttä, kauneutta, viisautta, kuntoa ym. paljon enemmän kuin itsellä. Niin ehkä onkin, mutta niitä on aika turha kadehtia, se ei johda kuin entistä surkeampaan mielialaan. Sen sijaan pitäisi oppia löytämään omasta elämästään valoisampia asioita, kaikki kun ei (toivottavasti) voi olla ihan kurjasti kuitenkaan.
Terveyskirjaston artikkelin (Mattila 2009) mukaan kiitollisuuspäiväkirjaa pidetään seuraavasti:
"Pidä päiväkirjaa asioista, joista olet elämässäsi kiitollinen. Tee seuraavan ohjeen mukainen merkintä päiväkirjaasi joka sunnuntai-ilta kymmenen viikon ajan: Elämässämme on monia asioita, pieniä ja suuria, joista voisimme olla kiitollisia. Mieti kuluneen viikon tapahtumia ja kirjoita päiväkirjaasi viisi asiaa, joista olet kiitollinen." (Mattila 2009)
"Kiitollisuusharjoitus suuntaa huomiosi pois epäonnistumisista ja pettymyksistä ja vahvistaa itsetuntoa ja omanarvontuntoa. Toisaalta kiitollisuudentunteet suojaavat stressaavien ja negatiivisten elämänkokemusten ja kriisien keskellä. Kyky tuntea kiitollisuutta vahvistaa myös sosiaalisia siteitä ja parantaa ihmissuhteita. Pahantahtoinen vertailu muihin ihmisiin vähenee, jolloin myös kateus vähenee. Kiitollisuus vähentää myös negatiivisia tunteita kuten vihaa, katkeruutta ja ahneutta. Loppujen lopuksi kiitollisuus estää ihmisiä pitämästä hyviä asioita elämässä itsestään selvyytenä. Se myös suuntaa huomion nykyhetkeen." (Mattila 2009)
Olin eilen aamulla poimimassa vadelmia kotini lähistöllä ja mietin siellä poimimisen lomassa omia kiitollisuudenaiheitani, ja yllättäen niitä ei ollut ollenkaan vaikea löytää, viisi löytyi nopeasti:
- Lapset: Kaikki kolme lastani voivat hyvin, ja välini lapsiin ovat hyvät ja mutkattomat. "Kun sä annat, niin sä saat" pätee erityisen hyvin lapsiin. Olen saanut elää lasteni kanssa tosi tiiviisti (mikä on murkkuikäisten kanssa välillä tosi rankkaa, teinien yksinhuoltajat tietävät...), mutta en vaihtaisi päivääkään. Olen saanut seurata lasten kasvua ja koettaa kasvattaa, ehkä olen onnistunutkin. Kaikki ovat jo aika isoja, nuorinkin pääsi jo ripille. <3
- Muut läheiset sukulaiset ja ystävät: Isäni kuoli jo 24 vuotta sitten (lähes päivälleen), mutta onneksi on muita. Mökillä lomaillessani palasin juurilleni kolmeksi viikoksi, oli kiva huomata taas, että vanhojen ystävien kanssa voi todellakin jatkaa siitä, mihin vuosi sitten jäätiin. :-)
- Koti: Oma koti on kullan kallis. Ehkä kalliimpikin. Tekemistä ja elämistä varten. Kun yksi poikanen on tänä kesänä lentänyt pois kotoa, tuntuu koti vähän erilaiselta ilman miespuolista asukkia. Onneksi poika ei ole karannut kauas. <3
- Terveys: Terveys on suhteellista ja subjektiivinen kokemus, ja yleensä tunnen itseni terveeksi kahdesta sairastumisestani huolimatta: "terve, kunnes toisin todistetaan". Kukaan syöpään sairastunut tuskin uskaltaa ihan täysin terveenä itseään enää pitää. Kovien lääkkeiden vuoksi olo on kuitenkin välillä "vähän sinne päin": nelivitosena kun ei yleensä vielä olla ihan näin mummotautisia, ja hikipuuskat ahdistavat aika lailla. Myös aamu- ja iltalääkkeitä ottaessa muistuu aina mieleen, mitä kaikkea olen lähivuosina kokenut. Aamu-tyroksiinista en tule koskaan pääsemään eroon, jostain syystä degeneroitunut kilpirauhaseni ei parane. Procren-piikit jatkuvat vielä vuoden, letrotsoli kolme vuotta; Marevanista pitäisi sentään päästä eroon jo ensi kuussa. Tukisukat pysyvät jalassa vielä melkein kaksi vuotta, mutta niihinkin olen jo tottunut, ja nyt kesällä käyttämäni kompressiosäärystimeni ovat suorastaan trendikkäät! :-)
- Jaksan ja saan käydä töissä. Vaikka kyseessä onkin "vain" pätkätyö (muunlaisista minulla ei kyllä ole kokemustakaan), ja sopimukseni päättyy vuoden vaihteessa, olen siitä todella kiitollinen, ja tykkään vaihtelevasta työstäni. Toivon kovasti, että työt jatkuisivat ensi vuonnakin. Epävarmuutta on pakko oppia sietämään niin terveyden kuin töidenkin suhteen, mutta myös toivomaan parasta.
 |
| Kuva täältä |
Antti S. Mattila 2009. Kiitollisuus. Onnentaidot. http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=ont00007
Ilona Rauhala 2014. Miten pääsen irti itsesäälistä? Kauneus & terveys 10/2014, s. 89.
tiistai 5. elokuuta 2014
Kaikki hyvin!
Jännitys on laukeamassa pikku hiljaa: lääkärin mukaan kaikki on hyvin. :-)
Seuraavan kerran menen onkologin luo kontrolliin ensi vuonna, ja sitä ennen voin tarvittaessa ottaa yhteyttä oirepoliin, jos jotain syöpään viittaavaa ilmenee. "Puhtaista papereista" ei siis todellakaan ole kysymys, vaikka nyt juuri kaikki onkin hyvin, ja olen kaikin puolin hyvässä kunnossa. Hellesäästä huolimatta olen esimerkiksi pyöräillyt töihin nämä kaksi loman jälkeistä työpäivääni, ja kunto on kestänyt hyvin. Mielikin on yllättävän virkeä, loma teki hyvää! :-)
Toivoisin, että kaikki nuoret vertaissiskoni voisivat kokea saman minkä itse olen kokenut jo kaksi kertaa: syöpädiagnoosin ja -hoitojen jälkeisen tervehtymisen ilman sen isompia takapakkeja, ja elämän normalisoitumisen suunnilleen sellaiseksi, kuin mitä se oli ennen sairastumista. Niin ei valitettavasti ole, todella surullisia uutisia on tullut tänä kesänäkin; aivan liian monen nuoren naisen ja hänen läheistensä elämä muuttuu totaalisesti sairastumisen myötä. Rintasyöpä ei ole helppo vastus, vaan erittäin vakava sairaus.
Uskoa, toivoa ja rakkautta kaikille. <3
Seuraavan kerran menen onkologin luo kontrolliin ensi vuonna, ja sitä ennen voin tarvittaessa ottaa yhteyttä oirepoliin, jos jotain syöpään viittaavaa ilmenee. "Puhtaista papereista" ei siis todellakaan ole kysymys, vaikka nyt juuri kaikki onkin hyvin, ja olen kaikin puolin hyvässä kunnossa. Hellesäästä huolimatta olen esimerkiksi pyöräillyt töihin nämä kaksi loman jälkeistä työpäivääni, ja kunto on kestänyt hyvin. Mielikin on yllättävän virkeä, loma teki hyvää! :-)
Toivoisin, että kaikki nuoret vertaissiskoni voisivat kokea saman minkä itse olen kokenut jo kaksi kertaa: syöpädiagnoosin ja -hoitojen jälkeisen tervehtymisen ilman sen isompia takapakkeja, ja elämän normalisoitumisen suunnilleen sellaiseksi, kuin mitä se oli ennen sairastumista. Niin ei valitettavasti ole, todella surullisia uutisia on tullut tänä kesänäkin; aivan liian monen nuoren naisen ja hänen läheistensä elämä muuttuu totaalisesti sairastumisen myötä. Rintasyöpä ei ole helppo vastus, vaan erittäin vakava sairaus.
Uskoa, toivoa ja rakkautta kaikille. <3
maanantai 4. elokuuta 2014
Kontrollijännitystä ilmassa
Huomenna on lääkäri, tänään kävin jo labrassa. Jännitykselle ei vaan voi mitään, ennen kontrollia jännittää aina, vaikka mitään ihmeellistä ei tuntuisikaan missään. Ei ole tuntunut silloinkaan, kun syöpä on löytynyt.
Sain jo tänään osan verikokeiden tuloksista puhelimeen tekstiviestillä. Maksan toiminnasta kertova S-ALAT oli 25 eli ihan ok (viitearvot ovat 10-45), leukosyytit alle 10, hemoglobiini hurja 148 ja trombosyytit kovat, ehkä vähän liiankin kovat (en muista viitearvoja). Myös AFOS tutkittiin, mutta sen tulosta ei lähetetty, saan kuulla sen vasta lääkäriltä. Marevan-kuuriin liittyvää INR-arvoa ei testattu tänään, se oli viikko sitten 2,1 eli veri hyytyy kaksi kertaa normaalia hitaammin. INR-seurantahan ei kuulu onkologialle, vaan perusterveydenhuoltoon eli on paikallisen terveyskeskuksen Marevan-hoitajan ja omalääkärin vastuulla. Ja tietysti myös minun, jonka pitää muistaa tänäkin iltana ottaa 2,5 vaaleanpunaista pientä pilleriä muiden iltalääkkeiden kanssa. Edelleen olen pärjännyt ilman dosettia, vaikka tiukkaa tekeekin välillä.
Mammografiaa ja ultraa ei minulle nyt tehdä ollenkaan tässä vaiheessa, sillä ne tehtiin jo kertaalleen alkuvuodesta vähän ennen korjausleikkaustani. Natiivikeuhkokuvaa ei oteta enää rutiinisti aina kontrollin yhteydessä, 2000-luvun alussa se tehtiin muistaakseni aina ennen kontrollia. Turhat röntgenkuvat aiheuttavat turhia sädeannoksia.
Seurannan ideanahan on saada mahdollisesti uudelleen karkuun päässyt tauti kiinni ajoissa. Minulla se toivottavasti onnistunut, mutta varmaa se ei ole koskaan. Seurantakäyntien harventaminen (nykykäytäntö on 1, 3 ja 5 vuotta leikkauksesta tai hoitojen loppumisesta; uusineen taudin vuoksi minulla on kontrollit vuoden välein) arveluttaa hieman, koska itse ei aina osaa tulkita itseään oikein eikä hakeutua hoitoon ajoissa. Niin ensimmäisen kuin uudelleen aktivoituneenkin syövän aikainen löytäminen on kaiken aa ja oo.
Vuonna 2006 julkaistu (2010 tarkistettu), asiallisiin lähteisiin nojautuva nettiartikkeli kertoo mm. rintasyövän seurannasta ja uusiutumistodennäköisyydestä. Kontrollien tiheys on harventunut melkoisesti artikkelin lähteiden ilmestymisajoista, mutta niiden tavoite on edelleen sama: syöpäkasvainten ja etäpesäkkeiden mahdollisimman aikainen löytäminen ja tehokas hoitaminen:
"Rintasyövän uusiutuminen riippuu taudin levinneisyydestä sekä aggressiivisuudesta. Jos tauti ei ole toteamishetkellä levinnyt kainalon imusolmukkeisiin, se uusii 10 vuoden aikavälillä 25 prosentilla potilaista. Jos syövän etäpesäkkeitä todetaan toteamishetkellä yhdestä kolmeen kainalon imusolmukkeissa, sen uusiutumisprosentti on 65. Jos etäpesäkkeitä on yli neljä, uusiutumisprosentti on noin 85–90.
Rintasyöpäpotilaan seuranta kestää vuosia. Alkuvaiheessa seuranta on tiuhempaa, 3–6 kuukauden välein tapahtuvaa. Yleensä seuranta tapahtuu sairaalan poliklinikalla. Kontrollien yhteydessä tarkastetaan rintojen kunto, otetaan verikokeita sekä keuhkokuvat ja tarvittaessa tehdään mammografia- ja ultraäänitutkimuksia. Parin vuoden seurannan jälkeen kontrollivälit pitenevät 6 kuukauden – 1 vuoden mittaisiksi. Pidemmän (5–10 vuoden) seurannan jälkeen seuranta tapahtuu yleensä terveyskeskuksessa, jossa tilannetta seurataan joko tietty rajallinen aika, esim. 5 vuotta tai sitten pysyvästi, riippuen tapauksesta.
Seurannalla on tarkoitus mahdollisimman aikaisessa vaiheessa saada mahdollinen taudin uusiutuma tai etäpesäke havaituksi. Riski jäljelle jääneen rinnan syöpään on aina olemassa, joten sitäkin seurataan."
Ajoissa löydetyn rintasyövän paranemisennuste on erittäin hyvä, levinneenkin taudin kanssa voi elää syöpäselviytyjänä pitkään. Toivoa on, mutta kontrolli jännittää aina. <3
Sain jo tänään osan verikokeiden tuloksista puhelimeen tekstiviestillä. Maksan toiminnasta kertova S-ALAT oli 25 eli ihan ok (viitearvot ovat 10-45), leukosyytit alle 10, hemoglobiini hurja 148 ja trombosyytit kovat, ehkä vähän liiankin kovat (en muista viitearvoja). Myös AFOS tutkittiin, mutta sen tulosta ei lähetetty, saan kuulla sen vasta lääkäriltä. Marevan-kuuriin liittyvää INR-arvoa ei testattu tänään, se oli viikko sitten 2,1 eli veri hyytyy kaksi kertaa normaalia hitaammin. INR-seurantahan ei kuulu onkologialle, vaan perusterveydenhuoltoon eli on paikallisen terveyskeskuksen Marevan-hoitajan ja omalääkärin vastuulla. Ja tietysti myös minun, jonka pitää muistaa tänäkin iltana ottaa 2,5 vaaleanpunaista pientä pilleriä muiden iltalääkkeiden kanssa. Edelleen olen pärjännyt ilman dosettia, vaikka tiukkaa tekeekin välillä.
Mammografiaa ja ultraa ei minulle nyt tehdä ollenkaan tässä vaiheessa, sillä ne tehtiin jo kertaalleen alkuvuodesta vähän ennen korjausleikkaustani. Natiivikeuhkokuvaa ei oteta enää rutiinisti aina kontrollin yhteydessä, 2000-luvun alussa se tehtiin muistaakseni aina ennen kontrollia. Turhat röntgenkuvat aiheuttavat turhia sädeannoksia.
Seurannan ideanahan on saada mahdollisesti uudelleen karkuun päässyt tauti kiinni ajoissa. Minulla se toivottavasti onnistunut, mutta varmaa se ei ole koskaan. Seurantakäyntien harventaminen (nykykäytäntö on 1, 3 ja 5 vuotta leikkauksesta tai hoitojen loppumisesta; uusineen taudin vuoksi minulla on kontrollit vuoden välein) arveluttaa hieman, koska itse ei aina osaa tulkita itseään oikein eikä hakeutua hoitoon ajoissa. Niin ensimmäisen kuin uudelleen aktivoituneenkin syövän aikainen löytäminen on kaiken aa ja oo.
Vuonna 2006 julkaistu (2010 tarkistettu), asiallisiin lähteisiin nojautuva nettiartikkeli kertoo mm. rintasyövän seurannasta ja uusiutumistodennäköisyydestä. Kontrollien tiheys on harventunut melkoisesti artikkelin lähteiden ilmestymisajoista, mutta niiden tavoite on edelleen sama: syöpäkasvainten ja etäpesäkkeiden mahdollisimman aikainen löytäminen ja tehokas hoitaminen:
"Rintasyövän uusiutuminen riippuu taudin levinneisyydestä sekä aggressiivisuudesta. Jos tauti ei ole toteamishetkellä levinnyt kainalon imusolmukkeisiin, se uusii 10 vuoden aikavälillä 25 prosentilla potilaista. Jos syövän etäpesäkkeitä todetaan toteamishetkellä yhdestä kolmeen kainalon imusolmukkeissa, sen uusiutumisprosentti on 65. Jos etäpesäkkeitä on yli neljä, uusiutumisprosentti on noin 85–90.
Rintasyöpäpotilaan seuranta kestää vuosia. Alkuvaiheessa seuranta on tiuhempaa, 3–6 kuukauden välein tapahtuvaa. Yleensä seuranta tapahtuu sairaalan poliklinikalla. Kontrollien yhteydessä tarkastetaan rintojen kunto, otetaan verikokeita sekä keuhkokuvat ja tarvittaessa tehdään mammografia- ja ultraäänitutkimuksia. Parin vuoden seurannan jälkeen kontrollivälit pitenevät 6 kuukauden – 1 vuoden mittaisiksi. Pidemmän (5–10 vuoden) seurannan jälkeen seuranta tapahtuu yleensä terveyskeskuksessa, jossa tilannetta seurataan joko tietty rajallinen aika, esim. 5 vuotta tai sitten pysyvästi, riippuen tapauksesta.
Seurannalla on tarkoitus mahdollisimman aikaisessa vaiheessa saada mahdollinen taudin uusiutuma tai etäpesäke havaituksi. Riski jäljelle jääneen rinnan syöpään on aina olemassa, joten sitäkin seurataan."
Ajoissa löydetyn rintasyövän paranemisennuste on erittäin hyvä, levinneenkin taudin kanssa voi elää syöpäselviytyjänä pitkään. Toivoa on, mutta kontrolli jännittää aina. <3
 |
| Kuva täältä |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)