Suru on kunniavieras

Suru-uutisia on saatu tänä kesänä nuorten rintasyöpäpotilaiden omaisilta liian monta. Liian moni lapsi on menettänyt äitinsä, liian moni mies puolisonsa, liian moni äiti ja isä lapsensa, liian moni ystävä ystävänsä. Me Siskot olemme menettäneet liian monta Siskoa, suru on suuri.

Levätkää rauhassa. Elätte mielessämme ihanina, unohtumattomina Siskoina, kunniavieraina. <3

"Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt, hajoo se maahan, on multaa.

Näet sen silti kukkana aina, muistot on kalleinta kultaa."

- Jenni Vartiainen, Suru on kunniavieras

Suomen Mielenterveysseuran sivuilla on mielestäni kerrottu surusta hyvin, haluan jakaa sen täällä:

"On olemassa suurempia ja pienempiä suruja. Isot menetykset voivat tarkoittaa suurta surua ja pitkää suremisen kautta. Pienemmistä suruista selviää helpommalla. Haikeus, kaiho ja melankolia ovat lieviä surumielisiä tunteita. Epätoivo liittyy suurimpiin menetyksiin ja voimakkaimpiin surun kokemuksiin. Se tuntuu ikään kuin lopulliselta surulta, umpikujalta, ilman ulospääsyä tai valon pilkahdusta.

Surulle tai sen määrälle ei ole välttämättä ulkoista mittaa. Ihmiset reagoivat yksilöllisesti menetyksiin. Jonkun pieni suru voi olla toisen suuri suru. Surua aiheuttavat erilaiset pettymykset, menetykset ja erokokemukset voivat liittyä hyvin erilaisiin asioihin.

Yleensä suurimmat menetykset ovat niitä, joissa menetetään pysyvästi läheinen ihmissuhde tai muuta itselle olennaista, kuten terveys. Myös läheisen ihmisen kokema suru tai menetys voi koskettaa yhtä syvästi kuin oma henkilökohtainen menetys. Jos järkytys ja suru ovat niin suuria, että mahtuvat tietoisuuteen vain pieninä paloina kerrallaan, käsittelykin kestää pitkään. Hyvin suuri suru ei välttämättä katoa koko elinaikana.
 
Aina suru ei kuitenkaan ole sidottu ulkoisiin tapahtumiin. On myös surua, erityisesti surumielisyyttä, apeutta, alakuloa ja melankoliaa, jolle ei ole näkyvää syytä tai selitystä. Pitkäaikaisessa masennuksessa on myös mukana eräänlaista pitkittynyttä surua, johon ei välttämättä ole suoraan havaittavia syitä.

Joskus ennalta arvaamattomatkin asiat voivat aiheuttaa surua. Esimerkiksi jonkun elämänvaiheen jääminen taakse voi olla haikeaa, vaikka uusi, alkava vaihe voisikin olla odotettu ja iloinen asia.

Suru vähentää usein halua osallistua sosiaaliseen kanssakäymiseen ja yhteiseen toimintaan, ja voi aikaansaada tarpeen vetäytyä ja olla yksin. Seurallisuus, huvitukset ja ilonpito voivat tuntua vieraalta, jos suru on voimakkaana mielessä. Syvä suru jopa vaikuttaa elimistöön, se hidastaa fyysisiä toimintoja ja aineenvaihduntaa.

Vetäytyminen omiin ajatuksiin voi antaa ihmiselle tilaisuuden käydä läpi ja murehtia menetystä tai pettymystä. Suremiseen liittyvä vetäytyminen on tarkoituksenmukaista, koska se lisää myös mahdollisuuksia sulatella muutosta ja sen seurauksia. Siihen tarvitaan joskus paljonkin aikaa ja asian läpikäymistä."

"Jos suojaat itsesi surulta, suojaat itsesi myös onnelta."

- Jonathan Safran Foer