Kontrollijännitystä ilmassa

Huomenna on lääkäri, tänään kävin jo labrassa. Jännitykselle ei vaan voi mitään, ennen kontrollia jännittää aina, vaikka mitään ihmeellistä ei tuntuisikaan missään. Ei ole tuntunut silloinkaan, kun syöpä on löytynyt.

Sain jo tänään osan verikokeiden tuloksista puhelimeen tekstiviestillä. Maksan toiminnasta kertova S-ALAT oli 25 eli ihan ok (viitearvot ovat 10-45), leukosyytit alle 10, hemoglobiini hurja 148 ja trombosyytit kovat, ehkä vähän liiankin kovat (en muista viitearvoja). Myös AFOS tutkittiin, mutta sen tulosta ei lähetetty, saan kuulla sen vasta lääkäriltä. Marevan-kuuriin liittyvää INR-arvoa ei testattu tänään, se oli viikko sitten 2,1 eli veri hyytyy kaksi kertaa normaalia hitaammin. INR-seurantahan ei kuulu onkologialle, vaan perusterveydenhuoltoon eli on paikallisen terveyskeskuksen Marevan-hoitajan ja omalääkärin vastuulla. Ja tietysti myös minun, jonka pitää muistaa tänäkin iltana ottaa 2,5 vaaleanpunaista pientä pilleriä muiden iltalääkkeiden kanssa. Edelleen olen pärjännyt ilman dosettia, vaikka tiukkaa tekeekin välillä.

Mammografiaa ja ultraa ei minulle nyt tehdä ollenkaan tässä vaiheessa, sillä ne tehtiin jo kertaalleen alkuvuodesta vähän ennen korjausleikkaustani. Natiivikeuhkokuvaa ei oteta enää rutiinisti aina kontrollin yhteydessä, 2000-luvun alussa se tehtiin muistaakseni aina ennen kontrollia. Turhat röntgenkuvat aiheuttavat turhia sädeannoksia.

Seurannan ideanahan on saada mahdollisesti uudelleen karkuun päässyt tauti kiinni ajoissa. Minulla se toivottavasti onnistunut, mutta varmaa se ei ole koskaan. Seurantakäyntien harventaminen (nykykäytäntö on 1, 3 ja 5 vuotta leikkauksesta tai hoitojen loppumisesta; uusineen taudin vuoksi minulla on kontrollit vuoden välein) arveluttaa hieman, koska itse ei aina osaa tulkita itseään oikein eikä hakeutua hoitoon ajoissa. Niin ensimmäisen kuin uudelleen aktivoituneenkin syövän aikainen löytäminen on kaiken aa ja oo. 

Vuonna 2006 julkaistu (2010 tarkistettu), asiallisiin lähteisiin nojautuva nettiartikkeli kertoo mm. rintasyövän seurannasta ja uusiutumistodennäköisyydestä. Kontrollien tiheys on harventunut melkoisesti artikkelin lähteiden ilmestymisajoista, mutta niiden tavoite on edelleen sama: syöpäkasvainten ja etäpesäkkeiden mahdollisimman aikainen löytäminen ja tehokas hoitaminen:

"Rintasyövän uusiutuminen riippuu taudin levinneisyydestä sekä aggressiivisuudesta. Jos tauti ei ole toteamishetkellä levinnyt kainalon imusolmukkeisiin, se uusii 10 vuoden aikavälillä 25 prosentilla potilaista. Jos syövän etäpesäkkeitä todetaan toteamishetkellä yhdestä kolmeen kainalon imusolmukkeissa, sen uusiutumisprosentti on 65. Jos etäpesäkkeitä on yli neljä, uusiutumisprosentti on noin 85–90.

Rintasyöpäpotilaan seuranta kestää vuosia. Alkuvaiheessa seuranta on tiuhempaa, 3–6 kuukauden välein tapahtuvaa. Yleensä seuranta tapahtuu sairaalan poliklinikalla. Kontrollien yhteydessä tarkastetaan rintojen kunto, otetaan verikokeita sekä keuhkokuvat ja tarvittaessa tehdään mammografia- ja ultraäänitutkimuksia. Parin vuoden seurannan jälkeen kontrollivälit pitenevät 6 kuukauden – 1 vuoden mittaisiksi. Pidemmän (5–10 vuoden) seurannan jälkeen seuranta tapahtuu yleensä terveyskeskuksessa, jossa tilannetta seurataan joko tietty rajallinen aika, esim. 5 vuotta tai sitten pysyvästi, riippuen tapauksesta.

Seurannalla on tarkoitus mahdollisimman aikaisessa vaiheessa saada mahdollinen taudin uusiutuma tai etäpesäke havaituksi. Riski jäljelle jääneen rinnan syöpään on aina olemassa, joten sitäkin seurataan."

Ajoissa löydetyn rintasyövän paranemisennuste on erittäin hyvä, levinneenkin taudin kanssa voi elää syöpäselviytyjänä pitkään. Toivoa on, mutta kontrolli jännittää aina. <3

Kuva täältä