Pääkirjoitusta ja kommentteja

Luin tänään ilmestyneen Lääkärilehden pääkirjoituksen (Penttinen & Hietanen 2014) hitaasti pohdiskellen useampaankin kertaan. Se on alusta loppuun niin hyvää ja tärkeää asiaa sisällään pitävää tekstiä, että haluan jakaa sen kanssanne kokonaisuudessaan tässä blogissani. (Huom 1: Tekstissä näkyvät viitteet löytyvät Lääkärilehden nettisivuilta artikkelin pdf-versiosta, joka aukeaa valitettavasti vain Lääkäriliiton jäsenille. Huom 2: En ole lääkäri.)

"Rintasyöpään sairastuu vuosittain lähes 5 000 suomalaista naista. Paljon liikkuvien naisten sairastumisriski on noin 25 % pienempi kuin vähemmän liikkuvien (1). Näyttö liikunnan vaikutuksesta sairastumisvaaraan on tosin paljon vahvempi vaihdevuodet ohittaneilla naisilla kuin nuoremmilla (2).

Vakavasti sairastunut kysyy usein lääkäriltä, mitä voisi itse tehdä sairauden uusiutumisen estämiseksi. Syöpään sairastuneet tekevätkin usein positiivisia ja hyödyllisiä muutoksia terveyskäyttäytymiseensä (3). Osalla rintasyöpäpotilaista runsas liikunta näyttää olevan yhteydessä alhaisempaan rintasyöpäkuolleisuuteen. Näin on, jos kasvain on hormoniriippuvainen tai jos potilas on sairastuessaan ylipainoinen. Tämä koskee suurinta osaa, sillä 80 % rintasyövistä on hormoniriippuvaisia. Runsaan liikunnan on havaittu olevan yhteydessä pienentyneeseen kokonaiskuolleisuuteen potilaan painosta riippumatta (4). Karttuva tutkimustieto kannustaa siis potilasta liikkumaan runsaasti ja pysymään normaalipainoisena.

Todennäköisesti liikunta vaikuttaa suotuisasti usealla eri mekanismilla, mutta ainakin estrogeenitason ja insuliiniresistenssin välityksellä. Ylipainoon ja vähäiseen liikuntaan liittyy korkeampi estrogeenitaso ja insuliiniresistenssi, jotka edistävät hormoniriippuvaisen rintasyövän kasvua. Liikunta laskee postmenopausaalisten ja ylipainoisten naisten estrogeenitasoa (5). Insuliiniresistenssiä korjaa parhaiten liikunnan ja ruokavalion yhdistäminen, mutta pelkkä liikunnan
lisääminenkin pienentää rintasyöpäpotilaiden kohonnutta sydäntautiriskiä alentamalla C-reaktiivista proteiinia ja verenpainetta (4).

Liitännäislääkehoidot parantavat monia rintasyöpäpotilaita sairaudestaan, mutta voivat aiheuttaa
painonnousua ja hyperlipidemiaa, alentaa luuntiheyttä sekä heikentää fyysistä toimintakykyä
ja elämänlaatua (6). Varsinkin nuorten ja diagnoosihetkellä normaalipainoisten rintasyöpäpotilaiden
painonnousu hoitojen jälkeen on yleistä (7). Ylipainoisten potilaiden ennuste on normaalipainoisia huonompi menopaussitilanteesta riippumatta (8).

Suuressa suomalaisessa prospektiivisessa tutkimuksessa vuoden kovatehoinen liikuntainterventio esti hoitoihin liittyvää luuntiheyden heikkenemistä premenopausaalisilla rintasyöpäpotilailla.
Vaihdevuodet ohittaneilla intervention vaikutus ei ainakaan vielä vuoden kohdalla tullut näkyviin (9). Saman tutkimuksen mukaan liikunnan lisääminen rintasyöpähoitojen jälkeen paransi elämänlaatua (10). Edellä mainittujen hyötyjen lisäksi liikunnan on todettu vähentävän lymfaturvotusta, ja – vastoin aiempia käsityksiä – rintasyöpäpotilas voi harrastaa myös kovatehoista kuntosaliharjoittelua (11).

Psyykkisen hyvinvoinnin kannalta ihmisen on tärkeää olla aktiivinen toimija ja osallistuja sairastuessaankin. Rintasyöpään sairastuneen on mahdollista vaikuttaa sairauden uusiutumisriskiin
ja hoitojen aiheuttamiin haittoihin. Läheskään aina sairauden uusiutuminen ei kuitenkaan ole tahdon asia, mutta ainakin elämänlaatua voi parantaa painonhallinnalla ja liikunnalla. Liikkua voi myös solunsalpaajahoitojen aikana voinnin mukaan. Kohtuullinenkin liikunta on yhteydessä pienempään rintasyövän uusimisriskiin ja pienentää rintasyöpäpotilaiden suurentunutta sydäntautiriskiä (4). Luusto tarvitsee rintasyöpähoitojen jälkeen vahvistuakseen kovempaa kuormitusta ja säännöllistä kalsium- ja D-vitamiinisubstituutiota (9). Lääkärin vahva tuki terveellisille elämäntapamuutoksille on ensisijaisen tärkeää alttiissa elämäntilanteessa."

Todella tärkeä aihe, ei ihme, että teksti pääsi Lääkärilehden pääkirjoitukseksi. Lääkkeiden ja hoitojen vaikutukset rintasyöpäpotilaan elämään lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä ovat massiivisia, ja se, mitä me itse voimme tehdä, liittyy paljolti liikuntaan ja ravintoon. Syöpälääkkeiden haitoista on onneksi jo paljon tietoa, ja kun vielä lääkärissä ja omassa elämässä huomataan puuttua haittoihin ajoissa, on elämä paljon helpompaa.

Esimerkiksi kohonnut riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ei ole mikään pikkujuttu, kaiken muun lisäksi sitä ei todellakaan enää kaipaa yhtään uutta harmia ja lääkettä elämäänsä, itse en ainakaan. Hyperlipidemia eli kohonneet veren rasva-arvot ovat todella vakava terveyshaitta, johon moni aromataasinestäjiä käyttävä rintasyöpäpotilas jossain vaiheessa törmää, estrogeenin puutehan aiheuttaa rasva-aineenvaihdunnan hidastumista ja kolesteroliarvojen kohoamista. Jos vielä sattuu kärsimään kilpirauhasen vajaatoiminnasta kuten minä, kannattaa tarkastuttaa kolesteroliarvot. Itselläni "paha" LDL kohosi viime vuonna nopeasti, mutta lähti onneksi tyroksiinihoidon ansiosta pikaisesti laskusuuntaan.

Liikunta on ollut todella tärkeä tekijä omassa paranemisessani; hyvä fyysinen kunto on varmasti vaikuttanut merkittävästi siihen, että olen kestänyt sekä sytostaatti- että aromataasinestäjähoidot näinkin hyvin. Toki monenlaisia haittojakin on ollut, aika inhottaviakin (kynsiä tulehtui ja irtosi tukuttain pari vuotta sitten parhaaseen omena-aikaan jne.), mutta kaiken kaikkiaan olen voinut hyvin ja pystynyt liikkumaan ja tekemään kaikenlaista muutamia sytostaattihoitojen jälkeisiä väsypäiviä (veriarvojen romahduspäiviä) lukuun ottamatta, käymään töissäkin melkein koko ajan.

Monipuolinen ruoka ja hyvä ruokahalu ovat samoin tärkeitä; ihmedieettien tai täydellisen terveellisyyden ja herkuttomuuden nimeen en vanno. Kohtuus kaikessa. Proteiinia, hiilihydraatteja, mahdollisimman hyviä rasvoja, maitotuotteita, lihaa, vihreitä (Marevan-hoitojen aikanakin jonkin verran!) ja värikkäitä kasviksia, hedelmiä ja marjoja plus kalkki-deetä sopivasti. Herkkujakaan en ole kieltänyt itseltäni, en myöskään kesäherkkuani, kuivaa omenasiideriä, hyvin kohtuudella toki; joskus harvoin jotain muitakin juomia, vaikka en niistä niin kauheasti perustakaan. Juhlissa skoolataan kuohuviinillä ja syödään, mitä talo tarjoaa. Liian tiukka ei kannata minusta olla, kunhan ei mene "överiksi" missään suhteessa. Kroppa kyllä kertoo, jos se ei ole tasapainossa.

Kesäinen hyötyliikunta vaihtuu taas pikku hiljaa ohjattuihin jumppiin: tällä viikolla kävin kolmena päivänä töissä pyörällä, kävinpä jo syksyn ekassa jumpassakin. Suht' terveellisen ruokaviikon päätteeksi mässäsimme nyt illalla neitieni kanssa kaikkea muuta kuin terveellisiä irtokarkkeja, joinpa unilääkkeeksi yhden siiderinkin - ja missasin elokuvan lopun... Huomenna syödään sitten taas terveelliseesti eikä makailla sohvalla. Sohvalla löhöileminenkin on kyllä aina silloin tällöin ihan terveellistä, onhan?

Viime viikollakin pyöräilin - matkalla kotiin kiertotietä, evästauon paikka!

Lähde:

Heidi Penttinen ja Päivi Hietanen 2014. Miksi rintasyöpäpotilaan kannattaa lisätä liikuntaa ja kiinnittää huomiota ruokavalioon. Suomen Lääkärilehti 33/2014, s. 1938.