Kiitollisuuspäiväkirja

Psykologi Ilona Rauhala kehottaa uudessa Kauneus & terveys -lehdessä itsesäälissä rypevää lukijaa kohdistamaan katseensa siihen hyvään, mitä elämässä on ja pitämään hyvistä asioista nk. kiitollisuuspäiväkirjaa. Rauhala kehottaa lisäksi lukemaan esimerkiksi Viisas elämä -sarjan kirjoja.

Hyviä vinkkejä meille muillekin. Aika usein sitä tulee romahdettua synkistelyyn, kun tuntuu, että "kaikilla muilla" on kiva ja helppo elämä: vakituiset työt ja parisuhteet sekä terveyttä, kauneutta, viisautta, kuntoa ym. paljon enemmän kuin itsellä. Niin ehkä onkin, mutta niitä on aika turha kadehtia, se ei johda kuin entistä surkeampaan mielialaan. Sen sijaan pitäisi oppia löytämään omasta elämästään valoisampia asioita, kaikki kun ei (toivottavasti) voi olla ihan kurjasti kuitenkaan.

Terveyskirjaston artikkelin (Mattila 2009) mukaan kiitollisuuspäiväkirjaa pidetään seuraavasti:

"Pidä päiväkirjaa asioista, joista olet elämässäsi kiitollinen. Tee seuraavan ohjeen mukainen merkintä päiväkirjaasi joka sunnuntai-ilta kymmenen viikon ajan: Elämässämme on monia asioita, pieniä ja suuria, joista voisimme olla kiitollisia. Mieti kuluneen viikon tapahtumia ja kirjoita päiväkirjaasi viisi asiaa, joista olet kiitollinen." (Mattila 2009)

"Kiitollisuusharjoitus suuntaa huomiosi pois epäonnistumisista ja pettymyksistä ja vahvistaa itsetuntoa ja omanarvontuntoa. Toisaalta kiitollisuudentunteet suojaavat stressaavien ja negatiivisten elämänkokemusten ja kriisien keskellä. Kyky tuntea kiitollisuutta vahvistaa myös sosiaalisia siteitä ja parantaa ihmissuhteita. Pahantahtoinen vertailu muihin ihmisiin vähenee, jolloin myös kateus vähenee. Kiitollisuus vähentää myös negatiivisia tunteita kuten vihaa, katkeruutta ja ahneutta. Loppujen lopuksi kiitollisuus estää ihmisiä pitämästä hyviä asioita elämässä itsestään selvyytenä. Se myös suuntaa huomion nykyhetkeen." (Mattila 2009)

Olin eilen aamulla poimimassa vadelmia kotini lähistöllä ja mietin siellä poimimisen lomassa omia kiitollisuudenaiheitani, ja yllättäen niitä ei ollut ollenkaan vaikea löytää, viisi löytyi nopeasti:

1. Lapset: Kaikki kolme lastani voivat hyvin, ja välini lapsiin ovat hyvät ja mutkattomat. "Kun sä annat, niin sä saat" pätee erityisen hyvin lapsiin. Olen saanut elää lasteni kanssa tosi tiiviisti (mikä on murkkuikäisten kanssa välillä tosi rankkaa, teinien yksinhuoltajat tietävät...), mutta en vaihtaisi päivääkään. Olen saanut seurata lasten kasvua ja koettaa kasvattaa, ehkä olen onnistunutkin. Kaikki ovat jo aika isoja, nuorinkin pääsi jo ripille. <3
2. Muut läheiset sukulaiset ja ystävät: Isäni kuoli jo 24 vuotta sitten (lähes päivälleen), mutta onneksi on muita. Mökillä lomaillessani palasin juurilleni kolmeksi viikoksi, oli kiva huomata taas, että vanhojen ystävien kanssa voi todellakin jatkaa siitä, mihin vuosi sitten jäätiin. :-)
3. Koti: Oma koti on kullan kallis. Ehkä kalliimpikin. Tekemistä ja elämistä varten. Kun yksi poikanen on tänä kesänä lentänyt pois kotoa, tuntuu koti vähän erilaiselta ilman miespuolista asukkia. Onneksi poika ei ole karannut kauas. <3
4. Terveys: Terveys on suhteellista ja subjektiivinen kokemus, ja yleensä tunnen itseni terveeksi kahdesta sairastumisestani huolimatta: "terve, kunnes toisin todistetaan". Kukaan syöpään sairastunut tuskin uskaltaa ihan täysin terveenä itseään enää pitää. Kovien lääkkeiden vuoksi olo on kuitenkin välillä "vähän sinne päin": nelivitosena kun ei yleensä vielä olla ihan näin mummotautisia, ja hikipuuskat ahdistavat aika lailla. Myös aamu- ja iltalääkkeitä ottaessa muistuu aina mieleen, mitä kaikkea olen lähivuosina kokenut. Aamu-tyroksiinista en tule koskaan pääsemään eroon, jostain syystä degeneroitunut kilpirauhaseni ei parane. Procren-piikit jatkuvat vielä vuoden, letrotsoli kolme vuotta; Marevanista pitäisi sentään päästä eroon jo ensi kuussa. Tukisukat pysyvät jalassa vielä melkein kaksi vuotta, mutta niihinkin olen jo tottunut, ja nyt kesällä käyttämäni kompressiosäärystimeni ovat suorastaan trendikkäät! :-)
5. Jaksan ja saan käydä töissä. Vaikka kyseessä onkin "vain" pätkätyö (muunlaisista minulla ei kyllä ole kokemustakaan), ja sopimukseni päättyy vuoden vaihteessa, olen siitä todella kiitollinen, ja tykkään vaihtelevasta työstäni. Toivon kovasti, että työt jatkuisivat ensi vuonnakin. Epävarmuutta on pakko oppia sietämään niin terveyden kuin töidenkin suhteen, mutta myös toivomaan parasta.

Kiitollisena omasta elämästäni kehotan muitakin kokeilemaan, vaikka jo tänä iltana. 

Kuva täältä

Lähteet:

Antti S. Mattila 2009. Kiitollisuus. Onnentaidot. http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=ont00007
Ilona Rauhala 2014. Miten pääsen irti itsesäälistä? Kauneus & terveys 10/2014, s. 89.