Olen taas yhtä kokemusta viisaampi ja kokeneempi, ja voin jakaa tämänkin "potemuksen" kanssanne: maaliskuussa rakennettuun rintaan rakennettiin nimittäin tänään nänni pienessä paikallispuudutusleikkauksessa.
Menin sairaalan LYHKI-osastolle sovittuun aikaan kello 12:ksi (tai oikeastaan jo vähän ennen sitä, sillä luulin leikkauksen alkavan kahdeltatoista) ja ennen kolmea olin jo taas takaisin töissä. Todella tehokasta LYHKI-meininkiä! Leikkaussalissa olin vajaan tunnin valmisteluineen, operaatio kesti vain noin 25 minuuttia.
Ihon pirtupuhdistus, potilaan vihreään "suojatelttaan" piilottaminen, puudutuspiikin pistäminen ja itse operaatio menivät kaikin puolin tosi helposti ja nopeasti; en tuntenut lainkaan kipua, vain sen, että jotain tehdään. Koska uusi rinta on edelleen hyvin tunnoton, en ole tarvinnut toistaiseksi yhtään ainutta kipulääkettä.
Lopputulosta en ole vielä päässyt vakoilemaan, sen verran hienoon pakettiin tekele paketoitiin. Suihkuunkaan ei ole asiaa ennen huomista, ei ole siksikään tarvetta lähteä purkamaan monikerroksisia kääreitä vielä tänään. Saunaan ei ole asiaa ennen haavojen paranemista.
Sain sairaalasta Panadol-reseptin, hyvät ohjeet jatkohoitoon (kahden viikon hikijumppakielto on ehkä pahin juttu; tikkien poisto on jo viikon päästä) ja vähän puhtaita "paketointitarvikkeita" (kaksi silikonilevyä ja haavateippiä). Olisin saanut myös viikon sairausloman, mutta sitä en halunnut, sillä pieni operaatio ei haittaa millään lailla työni tekemistä. Taisin saada keväällä sairauslomailukiintiöni täyteen pitkäksi aikaa!
Sairausloman sijaan sain verisuonikirurgiaankin erikoistuneen lääkärin kirjoittamaan lähetteen kaupunginsairaalassa tehtävään suonikohjuleikkaukseen. Minun tapauksessani leikkaus tullaan tekemään laserilla, esim. vaahtohoito ei tule kysymykseen embolian vuoksi. Onneksi minulla on jo valmiina vino pino tukisukkia, niitä tarvitaan myös suonikohjuoperaation jälkeen. :-)
PS. Operaatioon pääsyyn odotellessani luin kirjastosta lainaamaani Tautista mediaa, jota eilen mainostin. Vaikuttaa tosi hyvältä, esimerkiksi tämä seuraava pätkä (s. 98) pistää miettimään:
"Tuleeko meistä sitten parempia potilaita, kun me jaamme tuntojamme, seuraamme ja keskustelemme terveysaiheisissa blogeissa, kommentoimme muiden kirjoituksia ja annamme vertaistukea? Tutkijat uskovat, että kirjoittaminen ja puhuminen auttavat meitä järkeistämään omaa tilannettamme ja määrittelemään omaa sairauttamme tai terveyttämme suhteissa muihin ihmisiin. Terveydestä ja sairaudesta keskusteleminen on yksi askel kohti sen ymmärtämistä, miten tervehtymisprosessi voisi alkaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti