Soturisisko, yksi kaikkien puolesta

Sain äsken luettua Mirja Rajaniemen viime viikolla ilmestyneen omakustannekirjan loppuun. Mirja on kirjoittanut itse osan teksteistä, osan hän on koonnut ja toimittanut vertaistukipalstoilta ja julkaissut kirjoittajien luvalla. Mukana on myös kirjan tunnelmaan hyvin sopivia Maaria Leinosen runoja, jotka ovat minunkin suosikkejani. Mirja kokosi kirjan meidän kaikkien siskojen puolesta, ja myös kirjan tuotto menee yhteisen siskopäivän toteuttamiseen. Aikamoinen soturisisko!

"Syöpäsoturit" kertoo levinnyttä rintasyöpää sairastavien naisten elämästä ja kohtaloista - unelmistakin - heidän omilla sanoillaan. Rehellistä ja aitoa tekstiä kirjoitusvirheineen, ilman turhaa hienostelua ja kommervenkkejä. Asiaa ja ajatuksia, tunnelmia ja tunteita pelosta toivoon. Elämänmakuisia kokemuksia siitä, mitä tämän katalan taudin kanssa eläminen on, kuolemaa unohtamatta. Virtuaalisen vertaistuen voimaa painetussa muodossa. Kirjoitusterapiaa, joka auttaa sekä kirjoittajaa että lukijaa.

Tässä muutama tunteikas ja viisas helmi kirjasta; suosittelen kyllä lukemaan koko kirjan, joka antaa paljon myös rintasyöpäpotilaiden läheisille, päästää näkemään "pään sisään":

"-- Tiedän, että on päästävä ylös, ei ole muuta vaihtoehtoa. Rinne on jyrkkä ja kivinen, kiipeäminen työlästä. Välillä ote lipeää ja putoan alaspäin. Sinnikkäästi on kuitenkin jatkettava kiipeämistä. Polvet verillä, sormet hellinä ja kyynelet valuen kiipeän. 

Välillä on istuttava lepäämään kielekkeelle, kerättävä voimia. Mutta sitten on matkan jatkuttava. Ylöspäin, ylöspäin. Askel kerrallaan. Välittämättä päälle vierivistä irtokivistä, lipsuvista jaloista, kyynelistä.

Viimein pääsen vuoren laelle. Unohdan kaikki kivut ja kaiken sen pelon mitä koin. Nousen seisomaan ja katson ympärilleni. Näkymä on niin kaunis, että se salpaa henkeni ja saa itkemään ilosta ja onnesta. --" (s. 80-81). 

"Haluan elämältä rohkeutta ELÄÄ, tätä päivää, huomista ja ylihuomista.  

En halua elää elämääni vain tässä ja nyt, haluan mahdollisuuden tehdä suunnitelmia myös tulevaan. Haluan myös oppia hyväksymään vastoinkäymisiä, aina ei suunnitellut asiat menekään niin kuin haluaisi tai joskus matka tai muu suurempi asia peruuntuu. Mutta niinhän ne asiat ennenkin ovat tapahtuneet, silloin kun olin vielä terve." (s. 104)

"Olen tällä hetkellä todella onnellinen ja kiitollinen elämästäni. Elämäni polku on ollut vaihtelevaa maastoa, mutta juuri siksi niin rikasta. Kun on kulkenut vaikeakulkuista polkua, osaa helpompikulkuista maastoa arvostaa eri tavalla." (s. 134)

"Unelmani on saada istua vielä puutarhassamme iltapäivän jo viivähtävässä auringossa, kun päivän puuhat on tehty. Silloin on vain tämä hetki tässä ja nyt. Hetki, jota yritän pitkittää vielä vähän ja tallentaa hyvänolon muistiini. Hetki täynnä rauhaa ja levollisuutta, kiitollisuutta siitä, että saan olla vielä tässä. Jospa voin palauttaa tämän tunteen sitten kun sitä kipeimmin tarvitsen, sitten kun..." (s. 148)

Lähde: 

Mirja Rajaniemi 2014. Syöpäsoturit. Painoykkönen Ky. Oulainen.