Aurinko paistaa taas!

Kesä on täällä taas! Pionien nuputkin pullistelevat jo upeita kukkia enteilevästi - pari päivää enää, ja sitten nämä oman pihani ehdottomat suosikit kukoistavat valkoisina, vaaleanpunaisina ja fuksianpunaisina. Kauniimpia ei ole, ruusutkin jäävät kakkosiksi.

Viikko sitten värjöttelin tosi väsyneenä villasukissa ja vällyjen alla täällä kotona, ja nyt on taas energiaa vaikka muille jakaa. Tosi vaihtelevia viikkoja tänä kesänä, muutenkin kuin säiden suhteen. Tällä viikolla taivas aukeni vaihteeksi auringonpaisteelle, sadetta on saatu jo ihan riittävästi. Ja ilmeisesti minulle riitti neljän-viiden päivän lepo, nyt on taas kiva tehdä kaikenlaista mukavaa.

Tällä viikolla olen mm. käynyt pyöräilemässä, maanantaina fillaroin kaupungillekin (noin 8 km suuntaansa). Uskomattoman hyvältä tuntui, kun jaksoi polkea melkein kaikki ylämäetkin, kunto ei siis kovasta lääkekuurista huolimatta ole edelleenkään ihan rapistunut. Liikunta auttaa myös veriarvojen säilymiseen, samoin ruoka, joka sekin maistuu onneksi taas ihan siltä, miltä pitääkin. Mansikoitakin tuli jo testattua, ihan olivat entisen makuisia nekin. Ja hintaisia: mansikoita maksoivat vielä maanantaina, ehkäpä satokauden edetessä hinta laskee siedettävämmäksi. Omasta pakastimesta syödyt mustikat olivat onneksi ihan ilmaisia, ja niitä on luvassa tänäkin kesänä, jos vaan olo sallii mustikkametsään menemisen.

Muuten aurinkoinen ja tuulinen viikko on alkanut loputtoman pyykkivuoren valloituksen merkeissä: kone pyörii nytkin... Mattopyykille pyöräilin eilen, läheisellä pyykkäyspaikalla olisi melkein saanut olla vuoronumerot käytössä, niin moni muukin oli keksinyt lähteä aamupäivällä mattopyykille. Oma urakkani oli onneksi pieni, vaivaiset kolme pyörän tarakalla kätevästi kulkevaa mattoa. Oikea (= leikatun puolen) käteni ei onneksi ole koskaan tykännyt pahaa mistään (kop kop!), ja kuurasin nytkin ihan olan takaa ja nautin kansallisromanttisesta mäntysuovan tuoksusta. Kainalon tyhjennyksestänihän on nyt jo 11,5 vuotta, tuskinpa turvotukset enää tässä vaiheessa alkavat. Toisaalta, eihän tämän taudinkaan (ainakaan kovin isolla todennäköisyydellä) pitänyt yli 10 vuoden jälkeen enää uusia. Eli parempi ottaa aika iisisti kuitenkin.

Maalausintokin on herännyt kulahtaneita terassilautoja katsellessani, tänään taitaa olla aika ottaa ainakin painepesuri kauniiseen käteen (omaan tai pojan) ja katsoa, lähtevätkö loputkin maalin rippeet ihan pesemällä, vai pitääkö kaivella esiin teräsharjat ja kumppanit. Maalikauppaan ja sudin varteen olisi myös ihan kiva päästä pienen tauon jälkeen, maalaaminen on tunnetusti aika terapeuttista hommaa, ja oman työn jälki näkyy heti. Pian täällä Tampereella alkaville asuntomessuillekin olisi mukavampi mennä palloilemaan, jos omassa talossa ei olisi niin paljon pientä pintaremppaa kaipaavia nurkkia.

Juhannuksena kesämökillä kauniisti kukkinut Valamon ruusu 

- pionien puhkeamista odotellessa...