Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
Mut joku aamu mä tiedän sen,
Sä heräät huomaamaan,
Sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan
Ja sä oot kaunis vaikket enää tunne niin,
Ne vaikka veivät sulta uskon ihmisiin
Hetken vielä nukkuu puoli maailmaa,
Hetki vielä kirkas aamu aukeaa"
Heräsin tänä aamuna jo ennen kukon laulua - tai ainakin Aamulehden jakajaa - ja tämä Juha Tapion keskiviikkoiltana Keskustorin teltassa keikallaan esittämä kappale alkoi soida päässäni. Lämmin kesäaamu, yöjuoksuiltaan kotiin palannut katti ja yhä edelleen täydessä unessa olevat teinit, mitä muuta tarvitsisi edes tässä vaiheessa kaivata? Onneksi ei ole pakko "kelvata" yhtään kenellekään muulle kuin omille joukoilleen.
Edelleen aikamoista miesvihaa ajoittain kokevana ei tulisi mieleenkään yrittää kelvata kenellekään. Aika karujakin kertomuksia miesten suhtautumisesta meikäläisiin kuulleena en kaipaisi itse minkäänlaista arvioivaa katsetta tai kauhistelevaa kommenttia keneltäkään, onneksi sellaisia ei sinkkuna ole pakko sietää.
Fiksut miehet varmaan ymmärtävät, miksi leikkaus on tehty niin kuin on tehty (aika karusti, mutta elämän säilyminen tavoitteena, ks. kuva), mutta missä sellaisia mahtaa liikuskella? Vapaalla jalalla tuskin ainakaan. Positiivinen ajattelukaan ei tässä asiassa auta. Sinkkuäidit eivät muutenkaan taida olla ihan niin kovassa kurssissa kuin tosi-tv-ohjelmat antavat ymmärtää. Meissä yh-äideissä kun on sellainen paha puoli, että me priorisoimme (aika monet meistä ainakin) lapsemme - Chisua lainatakseni: Miehistä viis!
Lähde:
Juha Tapio. Kelpaat kelle vaan. http://www.lyricsmode.com/lyrics/j/juha_tapio/kelpaat_kelle_vaan.html
Kovin kaunis kappale, ja niin osuva. Olen sen toki aiemminkin kuullut, mutta ei se siinä elämänvaiheessa koskettanut mitään...
VastaaPoistaKaikki tekstisi läpi lukeneena en voi kuin ihmetellä ja onnitella, kuinka monipuolisesti ja viisaudella osaat asioita katsoa. Sinun teineilläsi on aivan mahtava äiti!
Itse iloitsen tänä aamuna toimivista käsistä (jotka Xeloda välillä jo runteli pahoin) ja palautuneesta makuaistista!
Kiitos! :-)
VastaaPoistaLapset ovat "mahtava äiti" -asiasta milloin mitäkin mieltä, teineiltä kun saa onneksi hyvin suoraa ja rehellistä palautetta kaikesta! Yhdessäoloajan määrä on onneksi tänä kesänä korvannut mahdolliset laadulliset puutteet; olen sairauslomaillut toukokuun lopulta alkaen, ja pelkään, että alan pikku hiljaa muuttua teiniseurani kaltaiseksi - aamu-unisuutta ja "teinimyöhään" valvomista lukuun ottamatta. :-) Kiitos Xeloda-tablettien, olen viettänyt aika säännöllistä elämää koko kesän: puhelin muistuttaa lääkkeistä kello 8 ja kello 20. Nyt väliviikollakaan en osaa nukkua pitkään, valoisat kesäaamut kun ovat vähintään yhtä ihania kuin illatkin.
Aurinko tuli esiin, aika ottaa fillari autotallista ja käydä aamu-uinnilla lähijärvessä. Kuumia aaltoja ja hikoilua pitää yrittää torjua kaikin keinoin; aika hikistä alkaa olla muutenkin kuin sään osalta. Onneksi on pulahduspaikkoja ihan tässä kodin lähellä.
Jaksamista omassa urakassasi, aurinko paistaa onneksi välillä myös syöpäpotilaisen risukasoihin!
PS. Kädet ja jalat ovat minullakin olleet aika kovilla: kädet ovat ahkeasta rasvaamisesta huolimatta ryppyiset kuin vanhoilla mummoilla ja jalkapohjat ovat kuoriutuneet pikku hiljaa. Onneksi ahkea hoitaminen on auttanut jalkoihinkin, eikä iho ole mennyt ihan rikki missään vaiheessa ja uskallan käydä uimassakin. Makuaistin katoamista harmittelen itsekin, onneksi sekin on nyt väliviikolla aika ok. Metallinmakuisia päiviä on ollut niitäkin paljon, ja lisää on luvassa taas ensi viikolla: torstaiaamuna on luvassa taas suonensisäistä CE-troppia, jos ja kun keskiviikon labrat sallivat. Ja sitten jälleen parin viikon satsi Xelodaa. Onneksi jo toiseksi viimeinen sykli tällä erää. :-)