Mökkilomaa ja mustikkametsiä

Heinäkuu ja sen myötä sairauslomani on kohta ohi: työt kutsuvat jo ylihuomenna. Ehdin kuin ehdinkin onneksi pitämään haaveissani olleen reilun viikon mittaisen mökkiloman, joka teki terää ja antaa voimia talven varalle.

Viime viikon mökkeilin ilman teinejäni, se olikin tämän kesän ainoa totaalisen teinivapaa viikkoni. Kaksi kolmesta oli mukana vielä menomatkalla, mutta lähtivät esikoisen 18-vuotisjuhlien jälkeen isälleen. Kissa Kehrääväinen sen sijaan jäi nauttimaan mökkilomasta kanssani. Myyrävaisto oli kohdallaan ja pieniä saaliita tuotiin näytille muutamana päivänä. Jäniksenpoikasta kattipeto ei sentään saanut kiinni.

Mustikoita, muikkuja ja kanttarelleja sekä mökkisaunaa ja uimista tuli tankattua oikein kunnolla; mustikoita ja kanttarelleja toin kotipakastimeenkin pari kylmälaukullista. Muutaman vanhan dekkarinkin nautiskelin osin laiturilla, osin mökin hämärässä välillä torkkuja ottaen. Ilman nettiyhteyksiä ja puhelinta säästäen aika meni tosi nopeasti, muutaman päivän olisin hyvinkin jaksanut vielä samaan malliin, mutta velvollisuudet kutsuivat takaisin kaupunkiin: nuorimmainen (kaikkine viime tipassa pakattuine reeni-, yöpymis- ym. kamppeineen) aloitti juuri tanssileirillä ja pyykkikone pyörii.

Maiseman vaihtaminen reiluksi viikoksi teki hyvää muutenkin. Sairastamisesta muistuttivat lähinnä akvaariovanuproteesilla topattu mökkiuikkari ja Xeloda-tabletit, joista onneksi pääsin torstaina viikon tauolle. Juuri nyt oloni on jos mahdollista melkein normaali, jollei oteta huomioon lähes täysin tippuneita kulmakarvoja ja muutamia tippumisvaarassa olevia varpaankynsiä. Hiuksia ja ripsiä minulla sen sijaan riittää edelleen ihmeellisen paljon, vaikka nekin harvenevat koko ajan: joka ikisellä harjanvedolla lähtee tukko, ja olen siksi alkanut "säännöstellä" harjaamista ja pitää hiuksia kiinni sulkasadon minimoimiseksi. Peruukkikauppiaan ohjetta kaljuksi ajamisesta en suostu edes harkitsemaan niin kauan kuin vain omia haivenia riittää.

Ylihuomenna on taas aika palata paitsi töihin myös syöpäpotilaaksi ja käydä antamassa verinäytteet labrassa. Torstaiaamulle on varattuna sytostaattihoitojakson viimeinen onkologiaika ja CE-tiputus. Xelodaakin joudun popsimaan vielä pari viikkoa, sitten pitäisi tämänkertaisen sytkyurakan olla ohi. Seuraava urakka, viiden vuoden "pikakuuri" Procren-pistoksia ja Femar-tabletteja (aromataasinestäjä), alkanee heti tämän ensimmäisen perään. Tamofeeni (antiestrogeeni) oli ihan ok aikanaan, mutta sitä en enää voi saada uudestaan. Sädehoitojakaan minulle ei enää jo kertaalleen sädetetylle alueelle anneta, mikä lyhentää hoitoprojektiani reilulla viidellä viikolla. Em. "estrogeenintotaalipoistolääkkeiden" (Procren ja Femar) haittavaikutusten listoja alustavasti silmäilleenä luulen, että niissä on nyt ihan riittävästi kiusaa tuleville vuosille. Esimerkiksi nivel- ja lihassärkyjä tai osteoporoosia en kaipaisi ollenkaan, toivottavasti haitat eivät ole ihan kammottavia ja estä liikuntaharrastuksia. Tässä vaiheessa ajatus onkin pyrkiä mm. liikunnan avulla estämään pahimpia haittoja, onhan hyvä peruskunto auttanut tämänkin projektin läpiviemisessä.

Nyt kuitenkin ajatukset takaisin tähän kesään ja väliviikon hyvästä olosta ja viimeisistä vapaapäivistä nauttimaan. Sytostaattitiputuksen jälkeen on taas luvassa vaihtelevaa oloa ja väsymystä.