Tulehdus alkoi jo viime viikon puolivälissä (huomasin kipeän varpaan jo jumpassa, mutta mennä puuskutin siitä huolimatta; sen jälkeen ei sitten ole jumppaan ollutkaan mitään asiaa), mutta toivoin homman hoituvan tällä kertaa itsestään, ja yritin olla ajattelematta sitä, vaikka se koko ajan muistuttikin itsestään eri tavoin. Lähihoitajaopiskelijanikaan ei halunnut nähdä märkivää kynttäni, kukapa haluaisi. Eivät tykkää tytöt sormienikaan kynsistä yhtään, kumma juttu... (Laitan silti kuvan tänne, vaikka eivät mitään kaunista katsottavaa olekaan.)
Tänään sitten oli pakko antaa periksi ja mennä jälleen kerran tapaamaan tohtoria. Uusi tuttavuus tämä tämänkertainen työterveyslääkäri minulle, hänelle puolestaan sytostaattien aiheuttamat tämäntasoiset kynsiongelmat, taisi olla docetakselikin. Lääkäristä marssin suoraan lääkäriaseman alakerrassa olevaan apteekkiin, ja nyt on sitten taas pöpöjentappamistilanne päällä elimistössäni.
Jonkunsorttinen lääke-, lääkäri- ja hoitoväsymys on nyt iskenyt, en jaksaisi niellä enää yhtään ylimääräistä tablettia tai kapselia. Letrotsolit ja kumppanit vielä menevät, niihin ei vielä tässä vaiheessa saa väsyä (neljä vuotta,11 kuukautta ja pari viikkoa vielä jäljellä...), mutta kaikki muut tökkivät pahan kerran.
Viikonloppuna alkoi tympäisemään käsien surkeuden lisäksi myös varpaat ja väsymys, joka ei hellittänyt päiväunien nukkumisellakaan. Luulin ensin väsymyksen takana olevan syysflunssan, mutta syyllinen taisi sittenkin olla tulehdus, mahdollisesti edellisten yhteisvaikutus. Toivottavasti virta palaisi taas, tämän vuoden sairastelukiintiöni alkaa täyttyä pikku hiljaa. "Terveenä on kivempaa", kuten yksi nuori kollega omassa rohkeassa blogissaan kirjoittaa.
Halloween is coming - I'm ready! Kauhukynnet, joista keskimmäinen on jo ihan irti, pysyy paikallaan enää vain laastarin avulla, muutkin ovat "kuolleet" noin puoliväliin asti. Oikea peukku on samassa jamassa kuin vasen keskari: tulehtunut kynsi siis irtoaa pikku hiljaa kokonaan, ovat enää ihan pienestä kii molemmat.
Kaikenlaiset infektiot tuntuvat jotenkin niin turhilta ja monta peräkkäin aiheuttaa juuri tuota hoitoväsymystä, nimimerkillä "Kokemusta on".
VastaaPoistaToivottavasti tämä on sinun viimeisesi!
"nuoren kollegasi" tarina (jota en aikaisemmin ollut löytänyt) osoitti niin selvästi, miten eri tavalla eri ihmiset ja erityisesti eri ikäiset ihmiset suhtautuvat syöpäänsä. Myös eri ihmisten tapa ilmaista itseään kirjoittamalla, tekee blogien lukemisen mielenkiitoiseksi. Jos kaikki kirjoittaisivat vain asiapitoista sairaskertomusta, pari blogia riittäisi rintasyöpärintamalta. Hanna ei todellakaan säästellyt itseään ilmaisuissaan. Hienoa, että hän on voittanut taistelun!
Totta. Turhauttavaa ja tylsää, mutta sitä on vaan jaksettava rampata lääkärissä ja hoidettava kaikki eteen tulevat vaivat, eihän tässä muu auta.
VastaaPoistaHanna on todellakin poikkeuksellisen rohkea, kuvansa ovat myös ihan hurjia, "ei heikkohermoisille" -leikkauskuvansa etenkin. Ne löytyvät myös blogistaan, eikä tosiaan ihan kaikkien herkimpien ehkä kannata käydä niitä katsomassa. Itse olen niin karaistunut, etten ihan kauheasti hetkahtanut, vähän kyllä.
On todella iso rikkaus, että me bloggaajat olemme erilaisia ja kirjoitamme päiväkirjojamme kukin omien kokemustemme ja ajatustemme pohjalta. Minä tokakertalaisena en esimerkiksi uskalla tuuletella Hannan lailla: tauti on nyt taas hoidettu tältä erää, mutta terve en silti uskalla sanoa olevani, joskaan en enää sairaskaan. Jotain siltä väliltä, päivästä riippuen vähän vaihtelevasti.
Kyllähän se lääkkeiden popsiminen välillä varmasti tökkii. Antibiooteista, kun ei vielä yleensä tule kovin hyvä olo. Toivottavasti nyt tulehdukset hellittää!
VastaaPoistaSyksy taitaa tuoda tullessaan syysväsymyksen lisäksi myös hoitoväsymyksen. Olen huomannut samaa väsymystä itselläni. Aurinkoisella säällä on helpompaa kestää kolotuksia ja vastoinkäymisiä kuin näin syyssateilla ja pimeinä iltoina. Tsemppiä!
VastaaPoistaMitä antibioottia sulle on määrätty? Mulla on 6/10 sormen kanssa ongelmia. Osa märkii ja osa on jo parantunut, mutta kynsi on muuttunut ja todennäköisesti irtoaa. Edellinen Kefexin-kuuri alkaa loppua, joten hyvät vinkit otetaan kiitollisena vastaan.
Hoitoväsymys, flunssa ja tulehtuneet kynnenaluset ovat kieltämättä aika huono yhdistelmä, kärvistelen nyt juuri kaikkien kolmen kanssa täällä kotosalla. Kolmas Kefeksin-kuuri (samat tropit ja fiilikset meillä :-)) alkoi siis maanantaina, ja nyt alkaa vasen isovarvas pikku hiljaa rauhoittumaan, ei tosin vielä ihan.
VastaaPoistaPinta-alallisesti pieniä nämä kynsivaivat, mutta toiminnallisesti aika isoja. Työterveyslääkäri katsoi sormianikin aika säälivästi ja kysyi, pystynkö varmasti tekemään töitä. Hyvä kysymys, johon vastasin myöntävästi, sillä en haluaisi olla enää yhtään sairaslomalla.
Täällä sitä kuitenkin taas ollaan, nyt hetki pystyssä ja kohta taas takaisin sänkyyn pikkupotilaan viereen: nuorimmaiselle nousi toissailtana 39,7 asteen kuume, joka kipusi eilisaamuna vielä kaksi kymmenystä ylemmäs. Melkein neljänkympin kuumeen aiheuttajaksi selvisi lääkärikeikalla (ei olla syöty tarpeeksi omenia) akuutti nielurisatulehdus. Määräsipä lääkäri tytölle kolmen päivän sairauslomankin. Ei saa mennä kouluun eikä reenata, eikä tuo rassu kyllä mitään jaksaisikaan. Onneksi tein mustaherukkamehua reippaat määrät, sitä kuluu noin pullo päivässä, kun mikään muu ei maita meille kipeäkurkkuisille.
Pisteeksi iin päälle linkkasi kattimattimme aamulla sisään kolmella jalalla ja ilman kaulapantaa. Yöllinen reissu oli ollut normaalia rankempi, näinköhän sitä pitäisi varata vaihteeksi lääkäriaika - eläinlääkärille tällä kertaa.
Pakko sen verran vielä käydä kommentoimassa tänne, että kissan tassu oli jo seuraavana aamuna ihan ok - säästyin siis onneksi elänlääkärikeikalta ja säästin noin satasen. :-) Eläinlääkärikeikat ovat ihan toisen hintaisia kuin ihmislääkärissä käynnit.
VastaaPoista