Uni katkeilee yöllä, ajatus päivällä

Pikainen päivitys vain tällä kertaa: tarkoitus olisi päästä pehkuihin aikaisin, unet kun ovat olleet parina yönä vähän mitä sattuu, mistä johtuen aamulla on väsyttänyt ihan kauheasti ja päivällä särkenyt päätä (ja ajatus katkeillut...) enemmän tai vähemmän, tänään iltapäivällä enemmän - edelleen. Töissä en siksi jaksanutkaan olla tänään pitkään, onneksi on aika joustava homma myös työaikojen osalta.

Buranan voimin olen kuitenkin mennyt ja touhunnut tänäänkin. Illalla sentään otin rennosti ja "vain" kokkasin, pyykkäsin ja keräsin ämpärillisen omenoita (hanskat kädessä) kaupan kautta kotiin tultuani, taisi kyllä olla vähän liikaa jo niissäkin. Sohva kutsui jo seitsemän uutisten aikaan ja vetää kohta uudestaan puoleensa: on jälleen aika treffata lempilääkäriäni, tohtori Housea.

Viikon verran syömäni letrotsolit taitavat alkaa vaikuttaa pikku hiljaa: hikeä pukkaa jo muuallakin kuin jumppasalissa, mihin olen tällä viikolla ehtinyt kahtena iltana. Jospa itse aiheutettu hikoilu vaikka vähentäisi hormonienpoistajien hikoiluttamistarvetta? Samoin yritän ajatella myös lihas- ja nivelkipujen osalta: mieluummin itse aiheutettuja positiivisia kipuja kuin lääkkeiden aiheuttamia negatiivisia. Samalla tulee torjuttua osteoporoosiakin, jota tosin torjun aamuin illoin myös kalkki-deen avulla.

Suurin hyöty liikunnasta on kuitenkin juuri nyt unenpuutteesta särkevälle päälleni: jumpan aikana ei voi ajatella mitään ikäviä ajatuksia, on pakko keskittyä askelluksiin ym. ihan täysillä, ajatus ei saa kovin pahasti katkeilla eikä harhailla. Periaatteessa unikin tulee paremmin, kun on rasittanut itseään fyysisesti, jos vaan en heräisi harvat hapseni hikisinä keskellä yötä.

Lyhyiden hiusten leikkauttamisen ja vuoden ensimmäisen (!) kampaajakeikan aika alkaa muuten olla jo lähellä, tyvestä kun alkaa jo ihan selvästi kasvaa uutta hiusta vanhojen seuraksi. Myös ripset ja kulmakarvat ovat ilmestyneet vanhoille tutuille paikoilleen jo aika runsaslukuisesti. Kynnet sen sijaan jatkavat irtoamistaan, suurin osa on jo yli puoliväliin asti ihan irti ja pahimmin irronneita on suojattava laastareiden avulla. Kynsien ennalleen kasvaminen tulee todennäköisesti olemaan aika hidasta. Onneksi myös rumien tynkäkynsien kanssa voi tehdä melkein mitä vain. Rakennekynsien rakennuttamista en edes harkitse.

Ajatus katkeilee näköjään näin illallakin: Housen sijasta teeveestä tuleekin ihan eri sarja, eli pääsen nukkumaan jo nyt. Eipä tullut tarkistettua asiaa mistään, ja olin jo ihan House-orientoitunut. Minä ja mun kesät talvet sama pääni. Ainiin, kävinpä tänään kotimatkalla piipahtamassa myös Tampere-talossa: laukussa odottavat Chisun huomisen Tampereen keikan liput! Meidän syöpäläisten tunnelmiin hyvin sopiva "Minä ja mun pää" ja monet muut helmet, varmasti tosi hieno keikka ja vapaailta odottavat:

"Hei älä pelkää elää", oli viimeinen neuvo
Jonka yöllä sulta sain, en tiedä uskonko
Mun on nähtävä joka nurkka, tietää paksuus jään
Mä oon kuolemankielissä aina, kun mä nojaan elämään

Mul on vaikea, villi mieli, joka pannan tarvitsee
Mä painin sen kanssa, kunnes se itkee ja häpee
Siis kaksi syytöntä syntymässä; minä ja mun pää
Tuomittu samaan selliin, kunnes henki riistetään

Elämä vie, elämä tuo
Ensin kädestä syö, sit sielusta juo
Ja selinpäin mä tahalteen jäin
Jo elämän puun ja helvetin näin

"Me ollaan jääty sun pelkoihin jumiin", vielä mulle tokaisit
Mut jos mä veisin sut maailman ääriin, sieltä yksin palaisit
Sul on vastassa kaksi meitä; minä ja mun pää
Tuomittu samaan selliin, kunnes henki riistetään

Hei, elämä vie, elämä tuo ...
 

Elämä vie, elämä tuo...

"Me ollaan jääty sun pelkoihin jumiin", sä mulle tokaisit
Mut jos mä veisin sut maailman ääriin, sieltä yksin palaisit

Hei, elämä vie, elämä tuo...

Hei, elämä vie, elämä tuo...

Elämä vie, elämä tuo
Kädestä syö, sielusta juo
Ja jos hyvin käy, sä jäät mun luo
Jos hyvin käy, sä jäät mun luo