Vapunaluslukemisia

Sairauslomalla on ollut aikaa lukea, intoakin ajoittain. Tuoreimmat lukemiseni ovat ilmestyneet tässä tänään päättyvässä kuussa, ihan loistavia molemmat!

Kävin nimittäin Kirjan ja ruusun päivänä shoppailemassa paikallisessa kirjakaupassa ja sain Tommy Hellstenin uusimman kylkiäiseksi Anna-Leena Härkösen spesiaalipainoksen. Olen nyt nautiskellut kirjat pieninä palasina, ajatuksen kera, yrittänyt ainakin kovasti olla ahmimatta.

Hellstenin uusin koostuu lyhyistä, runomaisista ajatelmista ja kirjailijan omista kuvista. Nopeasti luetuista, mutta pitempää pohdintaa kestävistä ajatuksista. Hellstenin mukaan rohkeus elämänmuutokseen kasvaa hiljaisessa, levollisessa läsnäolossa, ei kauhean hektisellä touhuamisella, missä ei ole ajatus mukana. Hän rohkaisee lukijaa ottamaan elämänsä tosissaan: Kun uskaltaa uskoa unelmiinsa, väistämätön tapahtuu - ja unelmat alkavat pikkuhiljaa toteutua!

Tässä muutama helmi Hellstenin kirjasta:

"Emme tule onnellisiksi vasta sitten,
kun olosuhteet ovat mielestämme oikeat.
Ne ovat jo oikeat.
Onnellisuus syntyy tämän oivaltamisesta."

"Mitä syvemmällä on käynyt epätoivossa ja kauhussa,

sitä herkemmin sielu virittyy aistimaan elämän suurta sinfoniaa. 

Ilo syntyy syvissä vesissä."

"Tänäänkään en voi täysin valita, mitä minulle tapahtuu.

Mutta voin valita, miten suhtaudun siihen, mitä minulle tapahtuu."

"Rohkeus saa tekemään asioita, joihin en uskonut pystyväni.

En ollutkaan sitä, mitä luulin. 

Olin enemmän."

"Rohkeus on pelosta noussut valkea kotka."

 

Härkösen kirjasta on jo netissä ainakin yksi arvostelu, johon voin yhtyä. Juuri se, että kirja ei ehkä ole ihan viimeiseen asti hiottu, tekee siitä rehellisen. Asiat sanotaan, niin kuin ne ovat. Lyhyitä, elämänmakuisia novelleja on suorastaan nautinnollista lukea, nauroin välillä ääneen parhaissa kohdissa. Ja ihailin taitoaan sanoa asiat lyhyesti. Tässä pari poimintaa kirjasta:

Entä jos puutarhanhoito ei kiinnosta?

Älä hanki puutarhaa.

(Ja tämä oli siis koko novelli. Lyhyt ja ytimekäs.)

Kirjan ajankohtaisuudesta kertoo mm. seuraava pätkä, josta tosin olen hieman eri mieltä: Facebook on myös ihan loistava vertaistukialusta, kun sitä käyttää oikein (A-L H ei ole itse FB:ssä, joten annettakoon anteeksi hänelle!):

"Ihmisellähän on tapana kirjoittaa päiväkirjaa lähinnä silloin, kun menee päin helvettiä. Jos lapsenlapset myöhemmin lukevat minunkin merkintöjäni, niin ajattelevat takuulla, että kylläpä oli mummolla kamala elämä. 

Toisin on Facebookin kanssa. Sinne raportoidaan iloiset asiat, mieluiten vähän kateutta herättävät. Vertaistukea ei kuulemma Facebookista haeta. Miksi ei? Tulisi halvaksi. Vai pelkäävätkö ihmiset, että eivät saa tarpeeksi peukutuksia, jos he narisevat jostain?"

Tykkäsin tosi paljon älykkäistä huomioista mm. mitä tulee vaihdevuosiin, eroihin, miesten käyttäytymiseen kotitöiden suhteen jne. Kannattaa ehdottomasti yrittää etsiä tämä kirja jostain tiskin alta, hyllystähän sitä ei saa. Hellsten kannattaa laittaa varaukseen tai ostaa omaan hyllyyn, jos sinne vielä mahtuu. :-)

KLARA VAPPEN!


Lähteet:

Tommy Hellsten 2014. Kun uskot unelmiisi, alat kasvaa niitä kohti. Minerva Kustannus Oy. Helsinki.
Anna-Leena Härkönen 2014. Takana puhumisen taito. Kirjakauppaliitto. Helsinki.

Oi mikä ihana ilta...

... nimittäin paikallisten rintsarisiskojen runoilta, jossa meillä oli tänään vieraanamme runoileva radiologi Anna-Leena Lääperi, joka lausui monta ihanaa runoaan. Puhuimme myös rintasyövän diagnosoinnissa käytettävistä radiologisista menetelmistä hänen kanssaan ja monesta muustakin rintasyöpään sairastumiseen liittyvästä aiheesta. 

Ihan uskomatonta, että on olemassa hänen kaltaisiaan lääkäreitä. Sain itse käydä monen vuoden ajan Taysissa hänen tekemissään seurantakuvauksissa. Valtavan pelon vallassa menin, mutta hänen rauhoittava, potilaan kohtaamisen hallitseva otteensa helpotti aina. Ja tietysti myös se, kun kuvissa ei näkynyt mitään ylimääräistä. 

Anna-Leena on kerta kaikkiaan mahtava typpi, olen kirjoittanut jo aikaisemmin täällä blogissani. Olen itse päässyt mukaan kahteen Hyvyyden kosketys -runokirjan tuotolla sponsoroituun nuorten rintasyöpäpotilaiden virkistys- ja hyvinvointipäivään: ensimmäisen kerran keväällä 2005, jolloin Varalan urheiluopistolla järjestetty päivä oli ensimmäinen lajissaan, ja toisen kerran viime keväänä, todennäköisesti viimeiseen, sillä kirjan painos alkaa olla lopussa.

Tässä kaksi ihanaa runoa, jotka hän tänään meille luki, jo aikaisempaan tekstiini kirjoittamien (Arjen haltijatar, Parantaja ja Taistelija sumussa) ja muutamien muiden lisäksi:

Raunioilla

"Ihminen särkyneenä

Sairastuneena

Satutettuna

Kun kärsimys on suurinta

Kuinka pääsee tuskasta

Päästä lähellesi

                        anna lohduttaa

                                               koskettaa

Vaikka en tiedä osaanko"

Olemme hetkessä

"Sinä olet siinä

Ajattelet olevasi heikko

                              minä vahva 

En ole vahva

Saan vahvuuteni sinusta

Kiität

Minä kiitän"

Niin kummallista kuin se ehkä onkin, sitä todellakin kiittää aina lääkäriä, kun lähtee pois vastaanotolta, riippumatta siitä mitä kauheaa tai ihanaa on saanut kuulla. Ja parhaimmillaan myös lääkäri kiittää. Yksi suomen kielen kauneimmista sanoista on todellakin KIITOS, kuten Anna-Leena meille lähtiessään sanoi. Me kiitimme häntä. Ja hän kiitti meitä. <3

Anna-Leenan lähdettyä reilun tunnin kanssamme viihdyttyään jatkoimme juttua keskenämme vielä aika pitkään. Meitä oli tänään paikalla yhteensä yhdeksän eri ikäistä naista: nuorin oli alle 30, vanhimmat eläkkeellä. Aihe on kuitenkin yhteinen, vaikka ikä ja elämäntilanteet vaihtelevat melkoisesti. 

Olisi varmaan jo aika pikku hiljaa siirtyä takavasemmalle näistä syöpäympyröistä, mutta toisaalta ne antavat niin paljon, etten ole vielä sulkemassa sen enempää syöpäyhdistyksen kerhohuoneen ovea kuin tätä blogiakaan, ihan vielä ainakaan. Nyt, kun en enää itse koe juurikaan tarvitsevani tukea muilta, voin antaa sitä muille ja jakaa kokemuksia. Harrastuksia on monenlaisia, rintasyöpääkin voi "harrastaa", vaikka se ei olisi enää muuten joka päivä mielessä, ainakaan ihan päällimmäisenä. Onneksi.

Lähde:

Anna-Leena Lääperi 2004. Hyvyyden kosketus. Esa Print.

Väsynyt, mutta onnellinen

 

Flunssa selätetty ja aurinkoisesta kevätpäivästä nautittu "täysin rinnoin"! Oloni oli tätä kuvaa ottaessani tyynen rauhallinen ja kiitollinen - väsynyt, mutta onnellinen. Tytöt tekivät iltapalaksi taivaallisen ihanaa mansikkapirtelöä ja tarjoilivat sitä minulle ulos terassipöydälle, kun olin vilvottelemassa saunasta Kuplikseni kanssa. Lämpöasteita oli kahdeksan jälkeen vielä melkein +20!

Miten ihmeessä pihan haravoiminen, talven myräköiden puista tiputtamien kuivien risujen kerääminen ja polttaminen (avotakasta on sentään jotain hyötyä...) ja saunominen voivatkin olla niin mahtavia juttuja? Jos en olisi joutunut olemaan aloillani liki viittä viikkoa, en ehkä olisi osannut nauttia näistä arkisista asioista yhtä paljon kuin tänään nautin.

Pienet asiat ovat isoja, kun niistä joutuu luopumaan, tilapäisestikin. Energian ja toimintakyvyn palaaminen flunssan ja ison leikkauksen jälkeen ovat vähintään yhtä mahtavia juttuja kuin keväinen aurinko ja lämpö pimeän talven jälkeen.

Kuva täältä