"Sellaista ei olisi saanut tapahtua"

Kävin tänään plastiikkakirurgian polilla lopputarkastuksessa: loppu hyvin, kaikki hyvin. Haavat ovat parantuneet hyvin ja rinnasta tuli tosi kaunis ja oikean kokoinen ja muotoinen. Napa alkaa myös olla ok, ruvetkin irtosivat jo. Puolen vuoden sisään pääsen vielä viimeistelyyn eli päiväkirurgiseen "nänninrakennusleikkaukseen". Tatuointi (väri) tehdään noin kuukausi leikkauksen jälkeen.

Otsikon lause liittyy siihen, mikä ei mennyt kuin olisi pitänyt: pitkänkään leikkauksen ja sen jälkeisen pitkän paikallaan makaamisen tuloksena ei saisi tulla keuhkoveritulppaa, etenkään, kun minulta oli ennalta jo pois suljettu monta riskitekijää. Mutta tuli kuitenkin. "Sellaista ei olisi saanut tapahtua", totesi lääkäri ja oli selvästi pahoillaan puolestani. (Tässä vaiheessa meinasi tulla itku kesken vastaanoton; keuhkoembolia on oikeasti todella vakava juttu. Siihen voi huonolla tuurilla kuolla.)

Hematologilta tällä viikolla saamistani jatkotutkimustuloksista ei löytynyt selitystä tukokselle, vaan myös kaikki sairaalastalähtöpäivänä otetut labrat olivat ok. Itse arvelen "syylliseksi" liian löysiä tukisukkia: nykyisin käyttämäni kakkospaineluokan sukat ovat huomattavasti napakammat kuin sairaalasta ennen leikkausta saamani ja ohjeiden mukaan leikkauspäivän aamuna ennen sängystä nousemista jalkoihini vetämäni tukisukat. Minulla kun on vasemman jalan sääressä suonikohjuja, joista tukos on ehkä lähtenyt liikkeelle. Kerroin epäilyksistäni (liian löysistä tukisukista) lääkärillenikin, joka lupasi kertoa asiasta eteenpäin.

En ole tekemässä asiasta ilmoitusta potilasasiamiehelle tai muuallekaan, sillä kaikki on tehty kuitenkin periaatteessa oikein. Sukkien löysyyttä en itsekään tajunnut ennen kuin vasta jälkikäteen. Kannattaa olla tarkkana jatkossa niiden kanssa, sekä minun että muiden.

Kysyin tänään myös muutamia käytännön asioita. Lymedin liivejä ei ole enää pakko pitää öisin, mutta ei haittaa, vaikka niitä pitäisikin. Toki jotkut muutkin liivit käyvät. Päivällä saa alkaa pitää jo kaarituellisiakin liivejä, jos ne tuntuvat hyviltä päällä. Tukivyötä ei tarvitse enää käyttää, housuliivit riittävät, ja niitä voi pitää halutessa vaikka puolikin vuotta. Yöllä ei vatsaa tarvitse tukea.

Arpien teippausta kannattaa jatkaa joko Microporella (kuituteipillä) tai Mepitacilla (silikoniteipillä); jälkimmäisellä vasta, kun arvet ovat täysin parantuneet. Parantuneissakin arvissa Micropore on lääkärini mukaan yhtä hyvä vaihtoehto, vaikka se onkin paljon halvempaa. Vain siinä tapauksessa, että arpiin alkaisi muodostua paksua keloidia, on syytä käyttää silikoniteippiä. Arvet vaalenevat pikku hiljaa, noin vuoden-parin päästä nähdään sitten, millaisia niistä tulee. Uusi rinta alkaa olla lopullisessa muodossaan puolen vuoden päästä, mistä syystä nänniäkään ei tehdä koskaan tämän aikaisemmin; minun tapauksessani aikatauluun vaikuttaa myös puolen vuoden Marevan-kuuri.

Haravointia ja muita kevyitä pihahommia saa alkaa tehdä, painavia nostamisia ei. Omassa saunassa saa jo käydä, kun ei jää liian pitkäksi aikaa löylyttelemään, kuumiin löylyihin ei pidä mennä vielä ollenkaan. Uimaan ei ole menemistä vielä, sen enempää uimahalliin kuin luonnonvesiinkään. Eipä niihin kyllä vielä tee yhtään mielikään. Kesällä sitten. Sitä silmällä pitäen kysyin, pitääkö tukisukat pitää jalassa uidessakin, ja sain toivomani "vapautuksen" - kunhan sitten laitan ne taas uimisen ja saunomisen jälkeen kiltisti takaisin jalkaan. Ruotsissa on kuulemma ohjeena, että lymfahihaa on pidettävä myös uidessa, saunassa ja suihkussa. Huh, huh!

Kesää ja lämpimiä uintikelejä odotellessa toivottelen kaikille rauhallista ja aurinkoista pääsiäistä tänään ottamani "rohkean" bikinikuvan kera - ensimmäistä kertaa 20 vuoteen ostin itselleni bikinit urheilukaupan alesta! Neljä viikkoa tauolla olleet vatsalihasreenit jatkuvat taas parin viikon päästä. :-)