Järki vai tunteet?

 

Pidin itseäni järki-ihmisenä 25-vuotiaaksi asti. Sitten syntyi esikoinen, ja aika moni muukin asia sai samalla uuden muodon, arvon ja järjestyksen.

Järkeä on kuitenkin pakko yrittää kaivella esiin aina silloin tällöin, vaikka aivot olisivat kuinka jääneet synnytyslaitokselle (joko ensimmäisellä tai myöhemmillä visiiteillä) tai jonnekin matkan varrella olleeseen narikkaan. Aina välillä sitä kuitenkin edelleen törmää tilanteisiin, joissa pärjää paremmin järkeilemällä kuin antamalla tunteiden vallata ihan liiaksi. Sairastuminen on juuri tällainen tilanne. Järjellä voi yrittää ymmärtää ja selkeyttää asioita ja ajatuksia, tunteet puolestaan saavat ne sekoittumaan entisestään - tai siltä se ainakin tällaisessa sairastumistilanteessa tuntuu.

Järkeily auttaa kuitenkin valitettavasti vain osittain, ja vain päiväsaikaan. Toivoakin tuntuu jostain syystä riittävän vain päiviksi. Yö on tunteiden aikaa - ja pelkojen. Järki kulkee muutenkin kimpassa Toivon kanssa, kun taas Tunne ottaa useimmiten kaverikseen Pelon. Sairastuessa siis. Kaikissa tilanteissa eivät parit ihan samalla tavalla toki kimppaudu.

Törmäsin tätä järki vai tunteet -dilemmaa miettiessäni (ja googlatessani) hyvin järkeeni käypiin ja sopivan (muttei liian) filosofisiin mietteisiin aiheesta eräässä anonyymissä blogissa. Ajattelin ensin poimia vain parhaat palat bloggaajan Järki ja tunteet -kirjoituksesta, mutta taidankin nyt (vähän liian väsyneessä tilassa vähän liian myöhään kiirastorstai-iltana tunteiden ja pelkojen jo kolistellessa ovella) copy-pastata koko tekstin, sillä tykkäsin siitä niin kovasti, ja näin siitä lisäksi tulee kaikin puolin loogisempi ja järkevämpi kokonaisuus:

"Rationalismi, järkeen tukeutuminen, on yksi länsimaisen yhteiskunnan kantavista voimista. Rationalismia myös arvostetaan paljon, mutta toisaalta järjen ihannointi synnyttää vastaliikkeitä, yliälyllisyyden vastustamista. Järjen vastapainoksi asetetaan joskus tunteet, joskus intuitio, joskus ruumis. Oman maailmankatsomukseni ja luontokäsitykseni pohjalta minäkin hahmotan, että ihmisessä on ainakin kaksi selvästi erottuvaa osaa, joita voisi kutsua nimillä tietoisuus ja luonto. Järki on ehkä tietoisuudesta vain osa.

Ensinnäkin lienee selvää, että ajattelutapoina järki ja tunteet eivät voi korvata toisiaan. Järjelle on tyypillistä käydä asiat läpi siten, että ne ovat täysin selkeitä. Tällä tavoin ei voi käsitellä kovin monimutkaisia asioita. Ihmisen järki ei yksinkertaisesti riitä; sitä paitsi järki on hidas, joten asioiden tarkkaan läpikäymiseen voi kestää enemmän aikaa kuin maailmankaikkeudella on jäljellä (tai ihmisellä). Tunteeseen tai intuitioon perustuvassa ajattelussa taas yleensä lopputulos saavutetaan nopeasti, mutta epäselväksi jää, millä perusteella siihen on tultu, onko se oikein ja myös, mitä tarkalleen ottaen on päätetty. 

Järki toimii nähdäkseni enimmäkseen symbolisesti. Se hajottaa maailman osiin, joiden suhteita voi tutkiskella erillään muista asioista. Asioiden suhteet ovat tarkkaa tietoa, jota yhdistelemällä voi löytää mielenkiintoisia kysymyksiä ja jännittäviä lopputuloksia. Järki auttaa myös puhtaasti kuvitteellisten asioiden käsittelyssä. 

Tunteet ja intuitio ovat ensisijaisesti kokemuksellisia. Ihminen kokee koko ajan, ja suuri osa kokemuksesta muodostaa tietoa, joka koko ajan tallettuu ihmisen mieleen. Tämä tieto ei yleensä ole tarkkaa, ja kahta kokemusta pystyy yhdistelemään lähinnä niiden samankaltaisuuteen tai peräkkäisyyteen perustuvien mielleyhtymien kautta. Ilman erittelyä kokemuksiin liittyvä metatieto (miten kokemukset suhtautuvat toisiinsa ja muuhun) jää tälle tasolle. 

Yliälyllisyydestä puhuttaessa tarkoitetaan yleensä mielestäni ilmiötä, jossa joku yrittää korvata kokemusta symbolisella tiedolla. Ilman kokemusta symbolisesta tiedosta puuttuu sellainen monipuolisuus ja täyteys, jota tarvitaan käsitteellistyksien ja päätelmien virheettömyyden tarkistamiseen sekä tiedon soveltamiseen sujuvasti. Mielestäni järjen toiminta perustuu ilman muuta kokemukseen: järki menee todella nopeasti harhaan siellä, missä kokemusta puuttuu. Toinen ongelma järjen käytössä on se, että sillä pystyy pakottamaan itseään. Järki voi ohjata ihmistä suuntaan, jossa hänen olonsa ei ole hyvä. Intuitio ja tunteet ovat tärkeitä viitteitä ihmiselle siitä, mikä hänelle on hyväksi. Jos järki sanoo muuta, on järjen tehtävä pohtia, miksi tunteet vetävät eri suuntaan. 

Ihminen on ensisijaisesti elävä ja kokeva olento. Järjen käyttö ei kuitenkaan ole koskaan ihmiselle haitaksi. Tavallaan ihmisen luonto, tunteet ja kokemukset, vain tarjoavat materiaalin järjelle. Järjen tarkoitus on ymmärtää, ei hallita. Tunteet eivät pysty ymmärtämään itseään, kokemukset eivät itsekseen merkitse mitään. Järjen tarkoitus on antaa kaikelle rakenne, tutkia kaikkea, tarkkailla asioita ja kaiken muun ohessa itseäänkin. Vain järki pystyy tutkimaan omaa luotettavuuttaan: ajatusten varmuutta ja olennaisuutta, sekä sitä, mitä tietää ja mitä ei. 

Minusta on epäilyttävää, että jotkut vastustavat järjen "liiallista" käyttöä esimerkiksi maailmankuvaa tarkasteltaessa. Se, että maailman täydellinen hahmottaminen järjellä on mahdotonta, ei tee sen yrittämisestä hyödytöntä. Jos luottaa järkeen yksipuolisesti ja luulee voivansa analysoida kaiken ja saada kaikesta irti totuuden, ongelma ei ole liiallisessa vaan liian vähäisessä järjen käytössä: järki ei tarkkaile itseään tarpeeksi hyvin. 

Joitakuita järjen käyttö rasittaa, jolloin saattaa olla hyvä tyytyä tuntemuksiin ja aavistuksiin, mutta on väärin sanoa, että näin saatu maailmankuva olisi "parempi" kuin älyllinen: jos asiaa ei ole tarkastellut läpi, ei pitäisi väittää olevansa oikeassa, vai mitä? Nimenomaan erimielisyyksissä järkeä tarvitaan etsimään erimielisyyksien syyt ja ratkaisut. Myös tutkiva epäily kuuluu terveeseen maailmankuvaan, ja intuitioon luottamista käytetään joskus tekosyynä sille, ettei viitsitä ajatella. 

Hyvä järjen käyttö on kevyttä leikkiä, jonka hiekkalaatikkona on maailma. Maailma on tarpeeksi epämääräinen, ettei sen epämääräisyyttä tarvitse lisätä epämääräisellä ajattelulla, ja tarpeeksi monimutkainen, että opittavaa varmasti löytyy aina." 

Taidakkos sen paremmin sanoa? Minä en ainakaan, ja siksi kopioin ja liimasin koko tekstin tänne. Ajatusten selkeyttämistä sekä uusien asioiden oppimista ja kokemista (tunteista puhumattakaan!) riittää tätä polkua tallatessa ihan riittävästi, vaikka ei itse ihan kaikkia pyöriä yrittäisi keksiäkään.  

Polulla pysymisessä ja eteenpäin pääsemisessä tarvitaan ehdottomasti näitä kaikkia: järkeä, kokemusta, tunteita ja intuitiota. :-)


Lähde:
hwechtla-tl: Järki ja tunteet http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/j%E4rki%20ja%20tunteet

Kuva:
Jessica Suomi: "Rakastuneet kuutamolla" http://www.paivin-ateljee.com/page5.php