Säteilevää tiistai-iltaa!

Tänään oli taas yksi tämän reissun jännityspäivistä: menin heti aamulla yliopistosairaalan isotooppilabraan radioaktiiviselle teknetium-piikille, jonka jälkeen odottelin gammakameran alle (ja päälle) pötköttelemään pääsyä työpaikalla kolmisen tuntia. Odotellessani yritin paitsi tehdä töitä "normaalisti", myös juoda mahdollisimman paljon, jotta aine lähtisi liikkeelle kunnolla. Pehmytkudoksiin sitä ei tarvinnut jäädä (mutta sitä kuulemma menee verenkierrosta myös niihin), ja luustoon se pääsee leviämään paremmin, kun nesteet kiertävät. Ihana hoitaja pelasti muuten aika ikävän päiväni mainitsemalla, että kun olen näin "nuori ja hoikka" (ketähän siellä yleensä käy potilaina?), leviää aine nopeasti. Sain siis sopivansuuruisen radioaktiivisen annoksen vasemman käden kyynärtaipeen laskimoon kello 8.20 ja kamera-ajan jo kello 11. Keinotekoisen teknetiumin puoliintumisaika on vain kuusi tuntia, eli palaan normiarvoihin aika nopeasti.

Onneksi sairaalan ja nykyisen työpaikkani väli on vain reilu kivenheitto, eli voin kävellä kätevästi ja nopeasti paikasta A paikkaan B ja päinvastoin. Huomenna pääsen testaamaan samaisen reitin liukkautta uudestaan (tänä aamuna piti pitää varansa monessakin kohdassa - apu olisi onneksi ollut lähellä, jos olisin lentänyt nurin jäisillä kävelyteillä!), kun käpyttelen aamulabroista töihin. Ja perjantaina sitten päinvastoin: töistä syöpätautien polille sisäelinultraan, keuhkokuvaan ja onkologille. Ekan kerran hoitopaikan (järven rannalla sijaitsevan entisen keuhkoparantolan) maisemat olivat kyllä huomattavasti kauniimmat, mutta kaikissa muissa suhteissa tämä nykyinen sijainti kyllä voittaa.

Kehitys oli kehittynyt muutenkin 11 vuodessa: kun ekakertalaisena sain pötkötellä gammakamerassa reilun tunnin kameran kuvatessa päästä varpaisiin ensin yläpuolelta ja sitten alapuolelta, hoiteli uusi laite molemmat puolet samalla kertaa noin puolessa tunnissa. Unettavaa surinaa kuunnellessa ja muutenkin yllättävän mukavasti makoillessa meinasi tulla uni ihan väkisin, muttei onneksi ihan ehtinyt, kun laite jo piippasi kuvauksen loppumisen merkiksi. Olo oli silti kamerapediltä noustessa yhtä pöpperöinen kuin päikkäreiden jälkeen konsanaan.

Työtehoni ei kauheasti "lepohetken" ansiosta parantunut, enkä töihin palattuani ja lounastettuani kovin kauan yrittänytkään olla tehokas, vaan läksin suosiolla kotiin hyvissä ajoin. Koska sairauslomaa ei tätä tutkimusta varten edes tarjottu, kuvittelin tekeväni töitä ihan normaalisti... Tuloksia saan jännittää perjantai-iltapäivään asti. Tämänpäiväisen kokemukseni viisastuttamana taidan kyllä ottaa perjantain vapaaksi ihan suosiolla, työnteko ei varmaan onnistu sitäkään vähää kuin tänään...

Käypähoitosuosituksen mukaan "gammakuvaus on ensisijainen tutkimus luuston etäpesäkkeiden sulkemiseksi pois". Ihanan positiivisesti sanottu: ei etäpesäkkeiden löytämiseksi, vaan niiden poissulkemiseksi. Samasta lähteestä löytyy myös muita positiivisia tietoja: "Tutkimusten mukaan todennäköisyys, että I asteen rintasyöpään sairastuneen levinneisyystutkimuksissa löytyy etäpesäkkeitä, on erittäin pieni: luustometastaaseja löytyi 0.5 % (aste I), 2.4 % (aste II), 8.3 % (aste III), maksametastaaseja 0 % (aste I), 0.4 % (aste II), 2.0 % (aste III), keuhkometastaaseja 0.1 % (aste I), 0.2 % (aste II) ja 1.7 % (aste III)."

En tosin itse taida uusiutuneen tautini kanssa olla "I asteen rintasyöpään sairastunut". Enkä taida juuri nyt myöskän haluta tietää, millaisia prosentteja "II asteen potilaille" (= uusiutunut tauti?) tarjotaan. (Huom. Suluissa prosenttilukujen perässä olevat asteet I-III tarkoittavat graduksia, niissäkin olen siis nyt itse II:sta, kun ekalla kerralla olin I:stä. Ja silloin selvisin tästä tutkimuksesta puhtain luustokuvin.)

Onneksi tämä tauti tunnetaan jo tosi hyvin ja sitä tutkitaan paljon. Siitä kerrotaan myös hetken päästä TV2:lla alkavassa Akuutissa otsikolla "Rintasyöpäpotilaiden jälkihoitoon uutta toivoa". Sitä tarvitaan, eli TV auki ja uutta toivoa kuulemaan! Ohjelma näkyy varmaan myös YLE Areenalla jonkun aikaa.

Jessica Suomi: "Vihreät kattikaverukset" (itse keksimäni nimi, oma taulu)

PS. Lisää Jessica Suomen taidetta löydät osoitteesta http://www.paivin-ateljee.com/page2.php