Vielä vähän vaiheessa...

Istuin maanantaina nelisen tuntia sairaalan luentosalissa syöpäpotilaiden ensitietopäivässä "kollegoideni" kanssa ja kuuntelin eri alojen asiantuntijoiden esityksiä. Oman vuoronsa saivat syöpälääkäri, fysioterapeutti, kuntoutushoitaja, ravitsemusterapeutti, sairaalapappi ja syöpäyhdistyksen sairaanhoitaja. Olipa mukana yksi syövän sairastanut vertaistukihenkilökin itsestään ja syöpäyhdistyksen vertaistukitoiminnasta kertomasta. Moni juttu oli itselleni tuttu jo ennestään, mutta aina sitä oppii jotain uuttakin.

Pappismies puhui yllättävän "vähä-uskonnollisesti", pikemminkin psykologimaisesti, ja kertoi esityksessään mm. sairastumiskriisin vaiheista. Olin itse törmännyt niihin jo aiemmin ihan muussa yhteydessä, mutta kertaus oli ihan hyväksi tässäkin asiassa. Laitan nämä vaiheet tänne blogiinikin, jos joku ei vaikka olisi törmännyt niihin vielä. Teorian tunteminen auttaa ymmärtämään omaa tilannetta: sitä, missä kriisin vaiheessa on parhaillaan menossa, ja mitä voi odottaa tulevaisuudessa tapahtuvan.

Tässä teille MTV3:n nettisivuilta kopsattua ja hieman itse-editoitua ja kommentoitua helppotajuista teoriaa kriisin vaiheista, olkaa hyvät! (Kyseessä ei siis ole mikään ensimmäisen asteen tietolähde. Kannattaa mennä kirjastoon, jos asia kiinnostaa enemmän.)

Kriisitilanteessa, esimerkiksi vakavasti sairastuessaan, ihminen kokee tunteita ja reaktioita, joita hän ei pysty tunnistamaan, ja joita on vaikea käsitellä. Aiemmat kokemukset ja selviytymiskeinot eivät riitäkään uudessa tilanteessa. Syntyy kriisi. Silloin on hyvä tietää, miten prosessi etenee, ja että siitä voi selvitä. Traumaattisella kriisillä on neljä erilaista vaihetta:

1) Sokkivaihe - ei voi olla totta!

Sokkivaihe syntyy heti traumatapahtuman jälkeen. Se saattaa kestää muutamasta sekunnista vuorokausiin. Kaikki tuntuu epätodelliselta, painajaismaiselta, ja tapahtunutta on vaikea ymmärtää. Sokkivaiheessa ihminen voi reagoida hyvinkin eri tavoin: yksi lamaantuu, toinen sulkee pois tunteensa, kolmas toimii täysin normaalisti ja neljäs menee paniikkiin. Sokkivaiheen tarkoituksena on suojella mieltä sellaiselta informaatiolta, jota se ei pysty vastaanottaman. Sokki on ihmismielen vaistonvarainen keino selviytyä hengissä. Keho reagoi myös fyysisesti, mm. adrenaliinin eritys kasvaa ja aistit terävöityvät. Tyypillisiä reaktiota heti tapahtuman jälkeen ovat vapina, pahoinvointi, palelu, itkuisuus ja päänsärky."

- Näinhän se meni: päätä särki ja lujasti 9.-10. helmikuuta, tunsin itseni tosi kipeäksi kaikin puolin. Ensishokki tuli siis heti seurantakuvien ja näytteenoton jälkeen, ei niinkään enää diagnoosin kuulemishetkellä. Aika nopeasti tämä vaihe kyllä onneksi meni ohi.

2) Reaktiovaihe - miksi juuri minä?

Sokin jälkeinen reaktiovaihe voi kestää useita kuukausia. Reaktiovaiheen alussa syrjään työnnetyt tunteet heräävät ja ihminen alkaa käydä läpi tapahtunutta. Tunteet ovat voimakkaita ja vaihtuvat nopeasti. Suru, epätoivo, ahdistus, itsesyytökset, tyhjyys ja syyllisyys ovat tyypillisiä tunnetiloja. Lisäksi voi esiintyä vihaa, raivoa ja pelkoakin. Tuokiokuvat, muistot ja ajatukset tapahtumista palaavat mieleen. Seurauksena voi olla unihäiriöitä, pahoinvointia, väsymystä ym. Tässä vaiheessa olisi tärkeää päästä puhumaan tuntemuksistaan. 

- Valtaosa yllä luetelluista tuntemuksista alkaa onneksi olla jo aika hyvin hallinnassa, pelkoja ja unihäiriöitä esiintyy kyllä edelleen aina silloin tällöin. Alan varmaan siirtyä jo pikku hiljaa kohti seuraavaa steppiä...

3) Työstämis- ja käsittelyvaihe - elämä ei lopu tähän

Aika on parantava tekijä. Vähitellen voimakkaat tunteet heikkenevät ja vaikean kokemuksen käsittely muuttuu ulkoisista reaktioista sisäiseen pohdiskeluun. Asioiden työstäminen tapahtuu mielessä joko tietoisesti tai tiedostamatta, mutta vie aina myös voimavaroja. Kriisi ei vielä ole ohi. Tyypillisiä oireita työstämisvaiheessa ovat muisti- ja keskittymisvaikeudet, ärtyisyyden lisääntyminen sekä halu eristäytyä muista. Vaihe saattaa kestää useita kuukausia. 

- Bingo! Sisäistä pohdiskelua ja keskittymisvaikeuksia riittää, muisti pätkii, ärtyisyyttä ja eristäytymishalua on enemmän kuin laki sallii. Nautin (nauttisin?) siitä, että saan olla itsekseni ja hoitaa vain omat asiani. Koko maailmaa en nyt jaksa edes yrittää pelastaa. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat hyviä "lääkkeitä" tähän vaiheeseen, suosittelen!

4) Uudelleen suuntautumisen vaihe - elämä voittaa!

Kun kriisi on mielessä käsitelty riittävän pitkälle, voi tapahtumaa ja kokemusta jo ajatella ilman ahdistusta tai pelkoa. Traumaattinen tapahtuma ei unohdu, vaan siitä on tullut osa itseä. Tapahtumaa voi ajatella tai olla ajattelematta, eikä se ole enää jatkuvasti mielessä. Elämä voittaa.

- Tätä vaihetta odotellessa...

Isoa kriisiä läpi elävän pitäisi antaa itselleen aikaa käydä kaikki vaiheet läpi, sillä jokainen meistä reagoi sairastumiseen omalla tavallaan. Kun pahin shokki on ohi, nopeiten pääsee tasapainoon, kun puhuu asiasta jollekin, ja ainakin itse olen sitä mieltä, että kannattaa puhua vain sellaisille, jotka myös haluavat kuunnella, ei vasten toisen kiinnostusta tai liian pelokkaille ja panikoiville ihmisille. Ammattiauttajat on koulutettu tukemaan trauman kokeneita ihmisiä, he jaksavat tarvittaessa kuunnella ja osaavat auttaa - eivätkä panikoi turhista! 

Yksin ei siis sairautensa, surunsa ja pelkonsa kanssa kannata jäädä, mutta toisaalta ihan kaikkia juttuja ei kannata sukulaisille ja tuttaville vyöryttää, etenkään sellaisille, joilla ei ole omakohtaista kokemusta ja sen kautta saatua käsitystä syöpään sairastumisesta ja siihen liittyvistä fiiliksistä. 

Samaan sairauteen sairastuneet vertaiset ovat parhaimmillaan ammattilaisiakin parempia, ja mikä parasta, vertaisten kanssa jutellessa (miksei myös kirjoitellessa) päästään aitoon win-win-tilanteeseen: kumpikin osapuoli antaa ja saa - ja voittaa! Vertaisten kanssa puhuminen on kultaa. :-)

Jessica Suomi: "Kadotetut sielut" (http://www.paivin-ateljee.com/page2.php)

Lähteet:

Enemmän ja vähemmän kopioiden ja mukaillen käyttämäni nettilähde:

http://www.mtv3.fi/helmi/ihmissuhteet/artikkeli.shtml/579216?ihmissuhteet-ystavat-elamaa_oppimassa
Jessica Suomen taidetta: http://www.paivin-ateljee.com/page2.php