Piinaviikon perjantai

Säteilevän tiistain jälkeen ovat yöunet jääneet hieman huteriksi, eivätkä päivätkään ihan iisisti ole sujuneet: pelko on pelko on pelko. Onneksi oli paljon kaikenlaista puuhaa paitsi syöpä- myös työ-, koti- ja harrastusrintamilla, ja piinaavan jännittävä viikko meni suht' nopeasti. Syöpärintaman tapahtumista voisin (tiistaisen luustokartan lisäksi) mainita keskiviikon verikokeet, jotka eivät menneet ihan "putkeen": laborantti nimittäin hosui näyteputkia vaihtaessaan ja tuikkasi neulan suonen lisäksi suonen viereen: tuloksena kipeä käsivarsi ja mustelma. Parani onneksi nopeasti.

Torstaiaamun proteesinsovituskeikka paikalliselle syöpäyhdistykselle lienee myös mainitsemisen arvoinen: oikea koko ja malli löytyi helposti ja tuntui yllättävän luontevalta kaikin puolin. Olin kiitollinen kotikunnan maksusitoumuksesta: pelkkä proteesi kun maksaisi noin 250 euroa, ja kaupan päälle sai vielä yhdet samanmerkkiset liivitkin. Lisäksi saan olla kiitollinen sille ihanalle, vast'ikään rekonstruktioleikkauksen läpikäyneelle samankokoiselle kohtalonsisarelleni, joka oli pistänyt turhaksi käyneet vermeensä kiertoon yhdistyksen kautta: sain kotiin viemisiksi myös kierrätetyn varaproteesin ja parit liivit (uusina a' 55-57 euroa). Kierrätys kunniaan! Säästyin erillisen uimaproteesin hankinnalta ja säästin sievoisen summan. :-)

Tänään kävin onkologia tapaamassa, ja olen taas viisaampi taudin ja sen hoidon suhteen. Ensin hyvät uutiset: sisäelimistä ei ultrassa löytynyt mitään syöpään viittaavaa (hyvälaatuisia sivulöydöksiä ei lasketa, etenkään, jos ne eivät vaivaa mitenkään). Keuhkokuvakin näytti hyvältä, labrat samoin.

Luustokarttaani sain ihmetellä lääkärin tietokoneen näytöltä itsekin: enpä ole ennen tajunnutkaan olevani noin luuranko! Luusto oli siisti muilta osin, mutta selkärangasta löytyi kulumiksi sopivia "kertymiä" (minulta!) ja kallosta joku pieni harmaa alue, jota tullaan vielä 9.5. tutkimaan tarkemmin CT:llä eli tietokonetomografialla. Lääkärin mukaan olisi hyvin poikkeuksellista, jos tauti leviäisi ensin kalloluuhun eikä esimerkiksi solisluihin, jotka ovat tyypillisiä luutuumoripaikkoja. Jännitystä riittää siis edelleen, vaikka kuinka yrittäisin olla jännittämättä.

Onkologini, joka oli muuten yllättäen nuori MIES (poikkeus vahvistaa säännön?), kertasi myös patologin tutkimuksen tuloksia. Aktiivisessa jakautumisvaiheessa oli kasvainsoluista ollut vain 8 % (Ki-67 mittauksen tulos; ekalla kerralla 7 %), mikä on ennusteen kannalta hyvä juttu. Tautini on myös erittäin hormoniherkkä: estrogeenille herkkiä soluista on 93 %, progesteronille peräti 96 %. Eli jos "syyllisiä" lähdetään etsimään, ei niitä tässä minun tapauksessani sukupuolta kauempaa tarvitse hakea. :-( Lääkäri piti muutenkin tilannettani ihan hyvänä, gradus olisi hänen mielestään "vahvasti ykköstä tai heikosti kakkosta". Hän myös pelasti päiväni "ei-todellakaan-niin-kauhean-kaunista" arpea tarkastellessaan: "Hyvältä näyttää!" Kiittäessäni kommentista (jollaista en todellakaan nuorelta mieheltä olisi odottanut kuulevani!) hän totesi, että "Tässä näkee kaikenlaista..." Varmasti!

Näin Hullujen päivien alla on hyvä siirtyä tuleviin koitoksiin, joista sain jo aika tarkat ennakkotiedot: ekat "sytkyt" eli sytostaatit (solunsalpaajat) saan ensi torstaina. Aikataulu on vastaava kuin viimeksi, eli kolmen viikon välein annetaan suonensisäiset lääkkeet, yhteensä kuusi annosta, joista ekat kolme ovat vanhaa tuttua dosetakselia ja vikat kolme syklofosfamidia ja epirubisiilia. Tiputusten lisäksi tulevat uutena suun kautta kahden viikon kuureina otettavat Xelodat. Kokonaan sytkyvapaita viikkoja on siis vain yksi viikko kolmesta seuraavien neljän kuukauden aikana. Merkitsin jo kalenteriini aika optimistisesti, että viimeinen tiputus olisi torstaina 2.8. ja viimeinen Xeloda-tabletti 15.8. Kohtuullisen pitkä rupeama, ja vielä kesäaikaan suurelta osin. Kuumia päiviä tiedossa siis, sisäisesti ja ulkoisesti.

Vaikkei ekan kerran sytostaattihoidoista mitään suuria traumoja tai kauhunhetkiä ole mieleen jäänytkään, voi tilanne olla nyt ihan toisenlainen, ei vähiten uuden tuttavan, Xelodan, vuoksi. Lääkeinfon mukaan "pelkkää Xelodaa annosteltaessa yleisimpiä haittavaikutuksia (useammalla kuin yhdellä henkilöllä kymmenestä) ovat: ripuli, pahoinvointi, oksentelu, stomatiitti (suun ja nielun haavaumat) ja vatsakipu, käsi-jalkaoireyhtymä (kämmenien ja/tai jalkapohjien pistely, puutuminen, kipu, turvotus tai punoitus), ihottuma, kuiva tai kutiseva iho, väsymys, ruokahalun menetys (anoreksia). Nämä haittavaikutukset saattavat muuttua vaikeiksi." Jne. No, tuskinpa ihan kaikkia haittavaikutuksia kuitenkaan ihan kaikille tulee.

Jos vaikka säästänkin yhteiskunnan varoja käyttämällä 11 vuotta vanhaa peruukkiani uudelleen (kierrätys kunniaan!), halvaksi en totisesti tule. Tämä tuli hyvin selväksi tämänpäiväisellä apteekkivisiitilläni: kolmen kuukauden Xelodat maksoivat lähes 2000 euroa, mutta 100 %:sesti KELA-korvattavan lääkkeen omavastuu oli vain KOLME euroa! Xelodan lisäksi minulla oli vino pino muitakin reseptejä (kortisonia, pahoinvointilääkkeitä, rasvoja...), ja muista maksoin sentään erilaisia prosentteja itse. Loppulasku isolle kassilliselle kaikenlaista lähikuukausina tarvittavaa oli 54,49 euroa! Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa on hyvä sairastaa. Sairastuessa sitä tajuaa tämänkin asian, terveenä vain valitetaan verojen kovuudesta. Mitä mahtavatkaan suonensisäiset sytkyt maksaa?

PS. Bongasin syöpäpolille mennessäni kevään ensimmäiset leskenlehdet seinän vierestä! Sisukkaasti ne olivat nousseet karusta ja kapeasta seinänvierustasta kukkimaan, vaikka kaupungin peitti vielä viime viikolla ennätyspaksu hanki. Samanlaista sisua tarvitaan myös rakennuksen sisäpuolella.