Parempaa elämää

Hyvävoimaiset kortisonipäivät kotihommineen ja jumppineen (kävin tosiaan eilen aamupäivällä jumpassa, sairaalan fysioterapeutin luvalla, teki oikein hyvää) ovat tältä erää ohi, ja on aika alkaa opetella sietämään kaikkea mahdollista, mitä lääkkeiden myötä tuleman pitää.

Syöpäpotilaan elämä sytostaattien kanssa on nyt auttamatta alkanut, ja tuli taas nukuttua hieman vaihtelevalla menestyksellä viime yö. Ei mitään uutta tämän taudin kanssa, vain syyt ovat olleet aiemmin hieman toiset. Nyt hoitorumban alettua ei onneksi enää jännitä niin kauheasti, vaan oireet ovat fyysisempiä ja aika vaihtelevia: eilen alkoi ensin temppuilla maha (valitsi sentään sen rauhallisemman vaihtoehdon kahdesta mahdollisesta) ja sen jälkeen alavatsa ja -selkä. Nämä ensimmäiset haitat taitavat olla dosetakselin tekosia, ei siis mikään turha aine todellakaan; olo on välillä ollut kuin synnytyspoltoissa ikään, vaikka kyseessä taitavatkin olla mummotaudin ensioireet. Xelodasta ei vielä ole kauheasti haittaa ollut, kiitos erittäin runsaan juomisen ja rasvaamisen; kädet ja jalat ovat vielä ihan ookoo, vaikka oireita odotellaan niidenkin suuntaan pikku hiljaa.

Koska on (olisi) paljon mukavampi voida koko ajan kivutta ja olosuhteisiin nähden muutenkin mahdollisimman mukavasti, päätin taas haeskella tietoa, josta olisi apua itselleni ja muillekin. Vaikka pahoinvointi on taas onneksi pysynyt Primperanien ja syömisen avulla ihan hyvin aisoissa pientä kuvotusta lukuun ottamatta, oli löytämäni Parempaa elämää -sivusto ihan hyvä lukaista läpi Syöpä ja pahoinvointi -osasta, josta löytyi tietoa ja ohjeita solunsalpaajahoitoon liittyvän pahoinvoinnin ja oksentelun ennaltaehkäisystä: "Sivuston toivotaan edistävän potilaiden ja syöpätauteihin erikoistuneen hoitohenkilökunnan välistä kommunikointia ja keskustelua koskien solunsalpaajahoidon (sytostaattihoidon) aiheuttamaa pahoinvointia ja oksentelua. Lisäksi sivuston tavoite on rohkaista potilaita oivaltamaan, että he voivat omalla aktiivisuudellaan vaikuttaa siihen, että kukin heistä saa itselleen sopivinta hoitoa pahoinvoinnin ja oksentelun estämiseksi."

Omatoimisuutta tarvitaan muutenkin tämän taudin kanssa jatkuvasti, kukaan muu kun ei pysty omaa oloa ja siinä tapahtuvia muutoksia heti huomaamaan tai niihin vaikuttamaan. On siis parasta yrittää olla mahdollisimman tarkkana itse ja käyttää kaikkia mahdollisia kotikonsteja niin kauan kuin ne riittävät, kotona kun on paljon mukavampi olla hieman sairaanakin kuin sairaalassa, jossa tulee heti potilasvaatteisiin pukeutumisen jälkeen paljon sairaampi olo. Sitten, kun kotikonstit eivät enää riitä, pitää hakea apua muualta. Onneksi näissä syöpähommissa on hyvin matala kynnys osastolle soittamiseen ja sairaalaan pääsemiseen, kuumeen osalta esimerkiksi 38 astetta, jonka hoidoksi saatetaan tarvita suonensisäisiä antibiootteja. Liian sisukas ei saa olla, apua saa ja pitää pyytää tarvittaessa ja sitä myös onneksi saa, kun sitä tarvitsee.


PS. Tuli vähän kiire tämän tekstin kanssa, kun hieman ennen 11:tä herännyt kuopus tajusi tanssireeniensä alkavan kello 11.00! Ei auttanut yh-äidin kuin jättää oikolukemiset sikseen, polkaista auto käyntiin ja käydä heittämässä lapsi harkkoihin, joista neiti ei onneksi myöhästynyt kuin akateemisen vartin verran. Bonuksena tuli kuskille pahoinvointi, jota en tänä kauniin aurinkoisena kevätpäivänä olisi kyllä ollenkaan toivonut seurakseni. No, sain sen kuitenkin. Toistaiseksi onneksi vain pahaa oloa, ei sen dramaattisempia käänteitä. Kävelylenkki auttoi, mutta vain osittain. Nyt petiin parempaa oloa ja elämää odottelemaan.